Kirjapinon päivitys
Kun kirja-aiheisiin kerran on päästy, niin jatketaan samalla linjalla. Oon nimittäin ilahduttavasti päässyt palaan rompsujen maailmaan! (Oon muuten kuullut jonkun sanovan romaaneja romskuiks, ei kyllä vanha kunnon ROMPSU on parempi.) Ihan blogin alkuaikoina kirjotin lukemista odottavista kirjoista. Tuollon hyllyssä oli 17 kirjaa, nyt 13. Yhden ylimääräsen kirjan oon myös lukenut. Ja Pohjantähti on edelleen kesken…
Lukemisessa tuli pitkä tauko, kun M nukku meidän sängyssä ja sen perään hetken aikaa vielä samassa huoneessa. Vapaat päivähetket oli pyhitetty (teoriassa) opiskelukirjojen lukemiselle, ja ehkä tovi jos toinenkin blogille, kahville, sohvalla istumiselle ja muulle sellaselle. Rompsut siis jäi, kun niitä ei voinut lukee parhaalla paikalla eli illalla sängyssä päätyyn nojaten. Eikä myöskään toisella parhaalla paikalla eli kesäparvekkeella, koska ikävästi oli syksy ja talvi. Myöhemmin väsytti iltasin muuten vaan, mutta kesän aikana ja nyt syksyllä oon taas löytänyt iltalukemisen, ja vaikka tahti ei oo kovin kova, oon siitä kuitenkin onnellinen.
Ensin taisin lukee Riikka Pulkkisen Vieraan. Tykkäsin Pulkkisen molemmista aiemmista, niin tästäkin, mutta… ehkä jotenkin kaipaisin jotain uutta. Tulee sama fiilis kun jostain bändeistä, joiden uusistakin biiseistä kuulee heti että ai tää on varmaan se tietty bändi. Kirjotustyyli oli Vieraassa niin sama kun aiemmin Totta-kirjassa, että melkein teki mieli ajatella sen olevan jonkinlainen jatko-osa. Välillä kirjassa tuntu myös olevan erikoista haahuilua, niinkun asioilla ei ois ollut mitään pointtia mutta ne on silti haluttu kirjottaa mukaan. Kirjottaa hän kuitenkin tietysti osaa, enköhän yhtä lailla innolla lue sitten seuraavankin teoksen.
Sitten luin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Pidin tästä, kuten Amerikkalaisesta elegiastakin. Kerronta on niin sujuvaa ja aitoa, että tarina vaan vierii elämässä eteenpäin. Myös lukujen merkitsemättömyys vaikuttanee tähän, kirja kun on yhtä pötköö. Tosin kirjan loppuosa ei ollut kovin hyvä, se keskitty lähinnä yhteen tylsään juonenosaan ja mua ois enemmän kiinnostanut muiden henkilöiden elämä. Joka tapauksessa on tosi outo fiilis lukee kertomakirjallisuutta, kun koko ajan kokee sen olevan totta. Kerronta on vaan niin hyvää. Amerikkalaisen elegiankin jälkeen mietin monta kertaa mitä kirjan hahmoille mahtaa kuulua nyt – ja joka kerta harmitti kun muistin, ettei heitä oo edes olemassa. Kävi melkein sääliks niitä hahmoja! Tavallaan siis toivon edelleen, että kirjat perustuis tosielämään.
Seuraavana oli pettymys, Katariina Sourin Pillerinpyörittäjä. Ehkä myös kontrasti edelliseen kirjaan toi lisää ”huonoutta”, mut en voinu sille mitään, että välillä tunnuin lukevan yläastenovellia. Tarina itsessäänkin oli aika typerä ja koominen ja muutaman kerran hypinkin silmiä pyöritellen parin sivun yli. Sentään joku hyvä puoli tekstin yksinkertasuudessakin, sai luettua nopeesti loppuun ja pois käsistä.
Pekka Hiltusen kirjan Iso satuin voittaan Lilyn blogista Plussan puolella. Olin muutenkin ajatellut lukee kirjan, joten sattu sopivasti. Kirja oli mielenkiintonen ja harvinaisen hyvin kirjotettukin, ei sortunut teennäisiin kielikuviin mutta ei myöskään ollut töksähtelevä tai ankee. Välillä kirjan rakenne (kiertävänä lukuna nykyhetki, mennyt hetki, yleinen informaatio) ei oikein palvellut tarinan kulkua, mutta loppua kohti suju vähän paremmin. Aiheeltaan lihavuutta käsittelevä kirja oli monessa kohtaa surullisen tosi, ja monenkin sois lukevan kirjan ajatuksella. Ainakin mussa herätti myös paljon muitakin tunteita.
Nyt on menossa Michael Cunninghamin Tunnit, voivoi. Alle kolmasosa on mennyt, ja puuduttaa. Teoriassa kiinnostaa, käytäntö turhauttaa. Vaikka kirja tuntuu kyllä kulkevan koko ajan eteenpäin, on fiilis silti jämähtänyt. Jos tää ei pian tempaa mukaansa, voi edessä olla tuskastuttavan hitaasti luku kerrallaan etenevä projekti.
Paha vaan, että oon luonnollisesti alkanut purkaa lukemattomien kirjojen pinoo sieltä mielenkiintosimmasta ja jollain tavalla helpoimmasta päästä. Piakkoin jäljellä on jotain sekalaisia ale-löytöjä ja oletettavia ikuisuusprojekteja. Yst. terv. Anna Karenina.