Kootut selitykset
Viimeisimmät lapsen jutut taitaa sisältyä kuha-postaukseen (trendikästä! kuha on äiti!), joten heitetään tässä oikeita juttuja odotellessa ilmoille jo tovin muhinut koonti kolmevuotiaan tokaisuista..
Oltiin katsottu lasten ”tiedeohjelmaa”, ja sieltä oli jäänyt mieleen veden olomuodon muuttumista. Lapsi tiesi hyvin, miten jäästä sulaa vettä, vedestä kiehuu höyryä. Sovelsin tätä pilviin ja sateeseen, miten sekin on vähän niinkun höyryä ja se taas jäähtyy vedeksi. Sittenhän M osasi jo itekin kertoa: ”Sitten kun sataa, niin taivaalta tippuu sadetta, tai lunta, tai housuja”.
Ajattelin M:n oppineen alkeita kirjaimista ja sanoista, kun se luetteli kirjastaan eläimiä ja asioita. ”Koo niinkun koira, aa niinkun aurinko, pee niinkun perhonen.” Mutta päättely olikin vielä omanlaistaan …laa niinkun lapio, hii niinkun hiiri, lee niinkun leppäkerttu!
Kolmevuotiaalle ei kyllä todellakaan kannata huokasta edes väsyksissään mitään, se saattaa pian ilmotella ihmisille, että ”Meidän isi on vanha ku taivas!”
Matkustettiin bussilla kaupunkiin, ja bussi lähesty Kalevan kaupunginosaa. M usein kyselee missä milloinkin ollaan, ja ilmoitin sitten olevamme ihan just Kalevassa. Tästäpä lapsi riemastui… ”Me ollaan Kalevassa, Kalevassa! Äiti Kaleva alkaa samalla kun kakka! Me ollaan kakassa! Tää bussi on kakassa, se menee kakkaan! Äiti noi mummotkin on kakassa! Kaikki täällä bussissa on kakassa! Noi tytötkin tulee kakkaan!” Joo, jäätiin aika pian pois.
M:lle on koitettu opettaa joustavuttaa ja tilanteiden muuttumista, sitä että aina ei tehdäkään samoin vaan tilanteet voi joskus muuttua. Sitten eräänä iltana häntä nukuttaessa alko jo hermo hiipiä kohti katkeemispistettä, kun aina löyty jotain venkoiltavaa. Huokasin, miten ”sä hei lupasit mennä sen jälkeen sänkyyn, kun oot ne viimeset lelut siirtänyt.” Nokkela lapsi ilmoitti, ”no, mutta, äiti kato suunnitelmat voi muuttua.”
”Mä rakastan sua tositosi paljon”, kuiskuttelin lapselle. Vastaus oli lähes yhtä herttainen: ”joo. Hei, käykö spidermanit pissalla?”
Tytöllä oli käsissään kauhea määrä kasseja, laukkuja ja pari reppua. Kysyin mihin hän on menossa semmosen tavaramäärän kanssa. ”NO IKEAAN.”
Nukkumaanmenoviivyttelyä, kun on käytetty jo vessa, vesi, viimeset halit, viimeset vieläyksjuttuheit…
”Eiku on vielä yks asia, että, että, semmonen asia että, nooo, että, se oli yks juttu, että…. onkohan mulla joskus mennyt sukat vääriin jalkoihin?”
”Ooksää äiti vanha?”
”Noo en kai mä kauheen.”
”Hyvä, sitte sää et tartte korvatulppaaneja!”
”Tarhassa aina hierotaan käsiä näin, kun laitetaan sitä… …deodoranttia.”
”Mitä tässä kirjan kannessa lukee?”
” ’Elämän tarkoitus’.”
Selaa pari sivua alusta ensimmäiseen välilehteen, ”mitä tällä sivulla lukee?”
”Siinäkin lukee ’elämän tarkoitus’.”
”Oho! Sama lukemus!”
”Mää vesitin sen pissan ja paperin jo.”
”Ai mitä teit?”
”Vesitin ne.”
”…mmm joo..? Miten sää ne niinku vesitit?”
”Mää painoin tuolta päältä siitä napista ja sieltä se vesi vesitti ne.”
Loogista, onhan se.