Kukin juhlii tavallaan
Meidän isänpäivä alko kello 01.00, kun aavistuksen räkäinen 2-vuotias kiljui lohduttomasti sängyssään. Sylittely auttoi hetken aikaa, mutta pian itkevä möykky raahusti meidän sänkyyn itkeen. Ei taidettu muistaakaan miten riipivää sellanen karjuminen on keskellä yötä, joten sensitiivisinä vanhempina koitettiin ratkaista tilannetta tiuskimalla myös toisillemme. Loppujen lopuks lapsi oli tyytyväinen, aikuiset ei, jossain vaiheessa toinen meistä siirtyi sohvalle omaan rauhaan, jonka tosin rikkoi pian perässä hiipivä lapsi. Noin kello 7.15 lapsi päätti olevan aika herätä, sohvalla nukkuva mieshenkilö päätti olevan aika siirtyä takasin sänkyyn ja sängyssä nukkuva naishenkilö koki kohtalokseen nousta lapsen kanssa ylös. Hieno alku juhlapäivälle.
Muutama tunti kului luppoisasti mun torkkuessa sohvalla ja M:n leikkiessä muovailuvahalla. Jossain välissä syötiin banaanit. Puoli kymmenen maissa kohensin itseni ylös ja mietin vähän, mitä aamuun tarvitaan. Kymmeneltä kehoitin M:aa ottamaan askartelemansa kortin (kiitos yhteiskunta, jolle mekin ollaan nykyään onnistuttu ulkoistaan nää hommat!) ja herättämään isin, toivottaan hyvää isänpäivää. M kävi kortin kanssa sanomassa makuuhuoneen ovelle isänpäivätoivotukset ja tuli takaisin keittiöön. Uudella yrityksellä päästiin jo sisään asti ojentaan kortti ja lahja. Hetken päästä oltiinkin jo tyytyväisenä aamiaispöydässä syömässä vastapaistettuja (valmis)sämpylöitä ja vastapaistettuja (valmis)croissantteja. Puolenpäivän jälkeen lähdettiin miehen puolen papalle, jonka korttiin piirtämänsä sykkyrät M oli nimennyt ämpäriksi ja meritähdeksi. Ensimmäisessä kyläpaikassa hengailtuamme tehtiin todella perhekeskeinen ratkaisu: mä ja M lähdettiin mun isää morjestaan (kortissa ”jäätelö”), ja E tuli kotiin nauttiin isänpäivärauhastaan ja katteleen urheilua. Siinähän se päivä sitten menikin, koituduttiin sopivasti hetki ennen nukkumaanmenoa. Oletan perheen isin olleen hyvin tyytyväinen päiväänsä.
Paitsi että tänä aamuna huomasin, että unohdettiin syödä aamupalajälkkäriks tarkotetut (valmis)suklaakakkukeksit. Aina ei mee kohdilleen, mutta sopii ne ihan hyvin maanantaihinkin. Hyvä päivä!