Leppoisa kotiäitiys
Useamman lapsen vanhemmat, miten teette sen? Siis pidätte silmällä kaikkia lapsia, hoidatte kaikkien tarpeet ja pidätte vielä kodinkin suunnilleen mallillaan? Kyllähän sen tietää olevan vauhdikasta, mutta tositilanteet saa silti pään pyörälle.
Yhden lapsen äitinä kaikki on vielä aika helppoo. Kun sen yhden syöttää, vaihtaa kuiviin, nukuttaa ja katsoo mitä se tekee, ei muuta tarvi. Yhden lapsen tekemisten tai nukkumisen puitteissa voi ite tehdä ruokaa, pyykätä, siivota, katella telkkaria, surffailla ja juoda kahvia. Aika yksinkertasta. Toki yhdenkin lapsen kanssa on niitä päiviä, kun päivä kuluu istuessa sohvalla kitisevä lapsi sylissä tai ruoka jää kiehuun hellalle äidin juostessa ympäri kämppää tutkimassa mitä lapsi millonkin kolisuttelee ja maiskuttaa. Pääosin yhden lapsen kanssa lienee kuitenkin helpompaa kun vaikka kolmen. Heitetään ihan tosta lonkalta kolme lasta, esimerkiks 8-, 2- ja 1-vuotiaat.
Jos jaloissa pyörii tuon ikäiset kolme lasta, voi sattua hassuja tapauksia. Voi käydä esimerkiks niin, että leikatessas kylpyhuoneessa 8-vuotiaan kynsiä se 2-vuotias rullaa kerälle kaikki eteisen ja keittiön matot ja siirtelee liikenevät huonekalut tilalle, ja siirtyessäs kylppärin ovelle pitääkses silmällä 2-vuotiasta, 1-vuotias livahtaa selän takaa ja konttaa vessaharjalle läiskiäkseen sillä itteensä naamaan. Tai kun ruokapöydässä vahdit 8-vuotiaan ottavan ja syövän myös salaattia samalla kun ite syötät hedelmäsosetta 1-vuotiaalle ja katot ettei se kauheesti sorkkis sormiaan lusikkaan, saattaa 2-vuotias ihan huomaamatta ilmottaa että ”söin jo”. Vasta myöhemmin huomaat, että lapsi tarkoitti ”söin jo leivän päältä juustot ja paprikat, itse voileivän laitoin voipuoli alaspäin lattialle ja todennäköisesti huomaat sen vasta sitten kun liiskaat sen astumalla sen päälle”. Kun taas taidokkaasti pitelet 2-vuotiasta vessanpöntön päällä pissalla, et jotain huomatessasi voi tehdä muuta kun huutaa 8-vuotiaalle ”otatko 1-vuotiaan pois kukkaruukulta syömästä multaa”. (8-vuotias ei voi, koska hän on puhelimessa sopimassa menevänsä ”johonkin” kaverilitanian kanssa, joiden nimiä et muista edes kuulleesi.) Vessasta juokseva 2-vuotias ja puhelimesta torpedoitu 8-vuotias hyppää sohvalle ja leikkii ”kuka huutaa lujimpaa” -leikkiä samalla kun 1-vuotias nousee seisoon lelulaatikkoo vasten ja kippaa sen ympäri. Ai, sinne se muovipussillinen duploja ja pikkulegoja olikin kaadettu. 1-vuotias, älä syö niitäkään.
Sitten koittaa rauha. 1-vuotias nukahtaa päiväunille viidessä minuutissa ja 8-vuotias kampaa tukkansa ja lähtee naapuriin synttäreille. Itse istut 2-vuotiaan kanssa puolitoistatuntia sohvalla ja luet seitsemän kirjaa. Hienoa! Paitsi jos olisit oikeesti tän perheen äiti, nyt varmaan pitäis tyhjentää tiskikone ja latoo sinne tiskialtaallinen likasia astioita, laittaa pyykkiin ympäriinsä leviteltyjä vaatteita, tarkistaa jääkaappi ja suunnitella kauppareissua ja muuta mukavaa. Se siitä lepohetkestä, jonka lopettaa päiväunilta heräävä 1-vuotias ja kotiin palannut ”mitätehtäismitätehtäis”-mantraa hokeva 8-vuotias. No, jos vaikka odotettais sitä kellonlyömää, jollon lastenvahti lähtee kotiin.
Tosiasiassahan monenkin lapsen kanssa varmasti oppii niitä rutiineja, miten asiat kannattaa tehdä ja miten homma pysyy kasassa. Oikeesti ei myöskään oo mitenkään kauheeta, vaikka joku vähän mattoja rullailiskin. Lisäks monen eri-ikäsen lapsen kanssa on myös älyttömän mukavaa, koska kaikilla on vähän omat juttunsa ja toisaalta ikäkaudet pelaa myös hyvin yhteen. Silti, aion nyt ihan tietoisesti nautiskella tästä yhden lapsen (vauvan) leppoisuudesta ja hypätä hullunmyllyyn vielä vaan avuliaana lapsenlikkana.