LOHTU 2017

Hohhoijaa. Siinä tiivistettynä mun ekat ajatukset, kun facebookissa alko pyöriä Lastensairaalan keräysmusiikkivideo. Katsomattakin tiesin, mitä siinä on : lässynlääsanoja, koskettavia kuvia, mahtipontista musiikkia ja joku hyväntahtonen Lauri Tähkä. Voi kun itkettävää, joojoo.

Soitellessani youtubesta lastenlauluja, oli Lohtu-video etusivulla. Ajattelin, että katotaan se nyt sitten. Ja mitä siinä olikaan? No siinä oli lässynlääsanoja, koskettavia kuvia, mahtipontista musiikkia ja joku hyväntahtonen Lauri Tähkä. Itkettävää? No totta mooses. En tiedä missä koviskuplassa kuvittelin olevani, mä kun vollotan vähän siitä sun tästä. Että ei mua sillain toi musiikki ja lapset liikuta, eipä. Musiikki soi ja mä kyynelehdin ja niiskutin, halailin sylissä olevaa M:aa sen verran tunteella, että se alko jo kiemurrella pois ja tuuppi mua päällään kauemmas.

Ehkä ne oli ne arkea kuvaavat videopätkät siellä välissä, ainakin eniten. Just sitä tavallista olemista, sukkahousuissa kotona pyörimistä, pulkasta kaatumista, koiran kanssa tepastelua, kameralle keikistelyä. Sitä, mitä kaikkien lasten ja perheiden elämän kuuluis olla. Siihen ei pitäis kuulua kipua, huolta, epätietoa, pelkoa, sairaalaa, infektioeristystä, yksinäisyyttä, ohi ajavaa aikaa ja menetystä.

Sairaala ei tietenkään oo pelkkää pelkoa ja kuolemaa. Useimmille se on apua, helpotusta, parempaa tulevaisuutta. Jotta ei olis niin paljon ensimmäistä, pitää olla enemmän ja paremmin toista.

//www.youtube.com/embed/1wXjcuCikUA?feature=player_detailpage

”Leijailen sun luoksesi
Mun omani, kulkijani
Suklaapuodille opastan
Ja pahan sulta piilotan

Miten tiedät musta kaiken
Vaikka katsot mua ensi kertaa

Yksi pieni elämä
Suuri valo sisällä
Katson hiljaa nukkuvaa
Katson lohdunkantajaa
Pidän aina lähellä
Kuljen matkan vierellä
Sillä saattajani on
Vasta syntynyt”