Määkin perhebloggaan!

Lilyn toimitus uudisti saitille uuden perhe-kategorian, ja teemakysymyksenä kysyttiin, miksi perhe-elämästä blogataan.

Tässäpä oma tiivistykseni:

– kirjoittaminen on hauskaa.

– vauvakirjan täyttäminen käsin on nykylaiskurille hidasta ja työlästä.

– nettimaailma on täynnä (myös sitä hyvää) vertaistukea, neuvoja, vinkkejä, ohjeita. Tutut blogit on myös mukavasti luotettavampia ja ystävällisempiä kun satunnaiset googlefoorumit.

– oman blogin pitäminen ja muiden perheblogien lukeminen avartaa: kaikki mammablogit ei yllättäen ookaan sekopäistä vaippavertailua. –> normalisoi äitejä, joilla edelleen on usein lievähkö hullun leima.

– blogin kirjottaminen oli mulle pitkään jonkinlainen ”haave”. (Kuten muutamat muutkin ihmiset, mullakin on se lapsuudesta asti kytenyt ”vielä joskus kirjoitan kirjan” -ajatus. Julkinen blogi on tottakai vasta pieni aavistus siitä, mutta oman tekstin tuottaminen ja näkeminen palauttaa maanpinnalle antaa osviittaa kehityskohdista.) Ikuinen kysymys kuitenkin oli, mikä ois se mun teema, mistä tietäisin tarpeeks ja mistä oisin kiinnostunut. Lapsettomassakin elämässä olis toki ollut aihetta yhteen jos toiseenkin, eh, teemaan, mutta sen julkinen levitys ei ehkä olis ollut kovin imartelevaa. Oma lapsi sen sijaan oli niin MEGAMAKEE juttu, että sen kustannuksellahan on oivaa pyöritellä omaa elämäänsä.

Eli miksi? Pääasiallisesti koska se on kivaa. Kivana sen haluan pitääkin – esim nyt kun viime viikkoina ”blogitauolle” on syitä ollut 1, 2, 3 ja 4, en oo jaksanut pohtia, että olis pakko kirjottaa. Nyt tää on taas kivaa.