Mekko moneen menoon

Okei ei tää oo mekko vaan hame, mut oli pakko saada tollanen sikakiva otsikko.

Jos mun pitäis kuvailla mun tyyliä, sanoisin käytännöllinen. Jos oikeesti mietin mun tyyliä, se on aika paljon kaikkee muuta kun käytännöllinen. Liian lyhyitä hameita, liian erikoisia paitoja, liian ohuita takkeja, liian kireitä housuja, kaikki on joko värikästä ja hauskaa tai tyyylsääää. Jos käyttäisin tyylistäni sanaa tavallinen, se tarkottais tavallista 16-vuotiasta tai tavallista 40-vuotiasta. Yksi ongelma vaatekaapissa on se, ettei mulla oo mitään ns. perusvaatteita. Jos luen lehtijuttua ”10 vaatetta, jotka jokaisella tulisi olla”, mutta saattaa olla niistä yksi, parhaimmillaan kaksi. Siks tuntuukin, että mulla on joko aina samat vaatteet, jotain epäsopivaa tai ei mitään.

Keväällä ryhdistäydyin, ja hankin jotain tarpeellista. Mustan puolihameen! Ja tää on ollut just se, jota voi ”yläosaa ja asusteita vaihtamalla käyttää tilanteessa kuin tilanteessa”. Hame on jotain joustavaa trikoota, mutta ei kuitenkaan liian pehmoinen lörppö. Se on ollut käytössä ainakin…

 

…puolisiistin kietaisupaidan kanssa äitienpäiväkahvilla

 

…mustavalkoisen printtipaidan kanssa Laukontorin rappusilla

 

…juhlavan ”silkkipaidan” kanssa 80-vuotispäivillä

 

…ja kesätopin seurana Särkänniemen Koiramäessä.

 

Aika hyvin, sanon mää! Ja että mistä hame sitten on löydetty? No tietysti…! Prismasta.