Oho, tiistai
Ajattelinpa näin viikonloppua lopetellessa kirjotella kuulumisia. Sunnuntai, eikun maanantai-ilta, siis aamu, ai tiistai. Ilmeisesti nyt onkin jo tiistai. Eipä siinä sitten mitään, onpahan viikonloppu taas lähempänä! …ikään kun sillä olis yhtään mitään väliä, kuten tarkkaavaisesta päivä- ja viikkorytmistäni huomaatte. (Ai mut syyskuu! Yliopiston kurssit varmaan pyörähtää käyntiin, taisin joskus muinoin elokuussa ilmottautuakin johonkin. Siis mitä, kalenteri, oikeesti?)
Noh, viikonloppu oli kuitenkin viikonloppu. Tällä kertaa se ei ollut juhlien täyteinen, vaan varsin lapsiperhe-elämän täyteinen. Lauantaiaamunahan heräsimme virkeästi kahdeksalta, ja lähdettiin koko perheen voimin sukulaislapsia vahtiin. Aamupäivään mahtu kirjojen lukemista, legolaatikon tyhjentämistä, korvapuustien syömistä (kiitti! maistu vielä kotonakin), rekkarallia ja 1-3 -vuotiaiden osallistuminen miljoonan kierroksen keittiö-eteinen-olohuone-ympyrän juoksemiseen. Puolenpäivän tienoilla muu perhe suuntas kotiin ja mä hyppäsin Lapsiperhemessuille katsastamaan tarjontaa. Olinkin oikein hyvä messukävijä, ja ostin lapselle jopa yhden pipon! Messuilla treffasin Emmin, Ellan ja Iksun, jotka sentään pyöri kojuilla hiukan aktiivisemmalla shoppailumielellä. Kahden jälkimmäisen kanssa poikettiin vielä syömään, juomaan ja jutteleen, ja olikin oikein mukavaa! Kliseistä tai ei, mutta joskus uusien ihmisten kanssa vaan klikkaa ja tuntuu, kuin olis tunnettu jo vaikka kuinka pitkään. Itse ainakin ehdin siinä käkättämisen lomassa ja kotiin lähtiessä miettiä, että oikeestiko tässä tapas uusia ihmisiä vai vanhoja tuttuja. Hienoa.
Sunnuntaina sitten aamuhuumassamme oltiin jälleen liikkeellä omalla mittapuullamme hyvissä ajoin, ja kurvattiin aamukymmeneltä moottoritielle Helsinkiin. Napattiin siskon perhe mukaan ja suunnattiin Korkeasaareen. Katseltiin eläimiä, käveltiin, syötiin (ostettuja) eväitä, käveltiin, katseltiin tyhjää apinalaaksoa, käveltiin jne. Nähtiin kyllä muutamia otuksia ihan kunnollakin. Myös lapsiosasto kunnostautu harvinaisuuksissa: ”kato hei nyt tuolla näkyy leijona, kato tonne”, ”eiku kato, KATO TOSSA ON MUURAHAINEN”. Tai ”onks täällä kanoja?! missä täällä on kanat??” Että on kyllä niinkun rahaa pankkiin laittais (myös leikkipuisto oli hitti).
Kamelikaan ei ollut eräälle enää niin jännä, kun juuri joku viikko sitten ihasteltiin sellaista tuossa puolen kilometrin päässä kotoa kiertävän sirkuksen teltalla. Ihan kiinnostuneesti M kuitenkin välillä katseli, kotonakin vielä jutteli miten oli tiikerihäkissä nähnyt ”Puhin ystävän”.
Ei mut nyt pitää kai oikeesti alkaa katella syksyn aikatauluja! Tässä taas uusi lehti kääntyy.