Edellisen postauksen kommenttiosiossa kannustava ystäväni KMyssy ehti jo onnitella johdonmukaisuudesta, kun M oli pysynyt omassa sängyssään omassa huoneessaa koko yön. Totesin, että kannattaa onnitella vasta sitten hankalan yön jälkeen. No, nyt voin kertoo, että onnitteluja ei tarvita.
Perseelleen nääs meni.
Kaikkihan alko paremmin kun edellisiltana, M nukahti viidentoista minuutin itkujen ja silittelyjen jälkeen, eikä herännyt uudestaan. Nukku ihan hyvin kolmisen tuntia… kunnes yhden jälkeen yöllä alko tapahtua. Eli just siihen aikaan, kun M on toisen rytminsä mukaan syönyt ekan kerran. Parinkymmenen minuutin huudon ja nukutuksen jälkeen ehdin jo ilahtua kun se vaikutti nukahtavan, mutta se olikin hämäystä. Ei se nukahtanut, ilmeisesti vaan keräs voimia jaksaakseen karjua entistä kovemmin. Ja arvaatte varmaan mitä tää pitkäpinnanen ja johdonmukanen äitihenkilö teki, no imetti tietysti. Muistin kyllä hyvin, että M oli ennen nukkumaan menoo syönyt reilusti puuroo ja kahdesta rinnasta maitoo, mutta mietitään sitä yömaitovierotusta sitten myöhemmin tai jotain, en nyt muista mitä siellä pääkopassa heilahteli. Kuvittelin pääseväni helpolla, mutta eipä uni enää maidon jälkeen tullutkaan. Itku omassa sängyssä sen sijaan tuli. Sitä sitten kesti, kesti, kesti aika kauan, kaikilla meni hermo ja siirryttiin paikasta toiseen. Loppujen lopuks päädyin M:n kanssa nukkuun lastenhuoneen kulmikkaalle kahden hengen sohvalle, ai niin jossa tietysti taas imetin. Ja ei siinä sitten muuta, joskus kolmen ja puoli neljän välissä nukahdettiin ja herättiin aamuyhdeksältä. Että oli ilmeisesti niin vallan mainio paikka nukkua. Ei tän nyt kuitenkaan ihan näin pitänyt mennä.
Aamusella hampaita kiristellen sitten todettiin, että ei tää ”ei suunnitella mitään, tehdään molemmat mitä sattuu ja menetetään hermomme” -tyyli yllättäen toimi. Kas kummaa. Siispä kirjastoon kävi tieni, tarkotuksena oli hakee kirja nimeltä Unihiekkaa etsimässä, joka on kai ihan pätevä teos. Sitä ei ollut, mutta löysin Elizabeth Pantleyn kirjan Pehmeä matka höyhensaarille, mahtaako olla tuttu ja käytetty muille? Toivottavasti ton lukasu jeesais, ja sais jotain järkee edes omiin ajatuksiin. Mua vaan huokailutti jo sisällysluettelo, jossa kerrottiin unipäiväkirjan pitämisestä ja kymmenen päivän testijaksoista. Äh missä on ne yhden yön ohjeet. Epävarmaks tarpeettomista keinoista mut sai myös kohta ”yhtäjaksoinen yöuni (eli vähintään viisi tuntia)”, kyllähän moinen viis tuntia tulee täyteen useanakin yönä.
Ehkä en sitten kuitenkaan oo vielä tarpeeks väsynyt, kun kaikkiin keinoihin ja niiden toteuttamiseen tulee joku muttakun. Ois vaan mukavaa saada yöt kuntoon jo ennen totaalihajoomista, eli ei kai siis auta muu kun ottaa asioista selvää, ja ihan oikeesti päättää mitä tehdään. Raporttia pukkaa taatusti.
