”Saako tänäänkin…?”
Ensimmäisen kerran lahja avattiin maanantaina. Tyttö juoksi vastaan jo kerhopaikan ovelle: ”äiti mulla on sulle lahja! se on koru!” Kotona M halusi avata paketin ja ojensi lahjansa onnellisena. Sitten se pakattiin takaisin, avattiin taas, OLE HYVÄ KULTASENI, kiitos kultaseni, ihana, se on ihana! Avattiin aika monta kertaa. Niin myös tiistaina, keskiviikkona paketti laitettiin yläkaappiin. Viikon aikana siitä puhuttiin usein, ”mulla on äitille koru, siinä on värikästä ja paketti ja siihen on laitettu serpenttiiniä päälle.”
Varsinainen äitienpäiväaamu alkoi kuten ilmeisen monessa muussakin perheessä: äiti periaatteessa nukkuu pitkään, mutta herää x kertaa muualta asunnosta kuuluviin vuoroin innokkaisiin ja vuoroin kiukkuisiin tahdonilmaisuihin (molempiin osallistunee usein myös isä), kun saa ja ei saa vielä tehdä sitä ja tätä. Itse tosin taapersin vatsani kanssa jo vessaankin pari kertaa siinä heräilyn lomassa, lopulta huomasin kuitenkin herääväni kunnolla puoli yhdeltätoista. Tyttö tepsutti makuuhuoneeseen kantaen lautasella kakunpalaa ja sämpylää sekä lahjaansa, miehelle jääden vaan kahvikuppi ja keittiöön asetellut ruusut. Ja taas päästiin avaan lahjaa! Itsekin sain avata sen hetken päästä… sitten M haki omankin kakkupalansa ja kaivautui onnellisena peittojen alle lusikoimaan kermavaahtoa.
Ovelana seurueena ”osuttiin paikalle” kyläilykierrosten sopivilla hetkillä, joten päivän kohtuulliseksi saldoksi jäi kinuskikakkua, sitruunamuffinsia ja suklaakakkua. Illalla lapsukaisen jo nukkuessa mies paistoi superhyvät pihvit, ja ahmaisin jo ennestään täyteen vatsaan sen ja jäätävän keon ranskalaisia. Eikä harmita yhtään.
Tänä aamuna kuuden maissa M hiippaili pitkästä aikaa meidän sänkyyn. Parin tunnin päästä availin verhoja ja oikaisin takaisin tytön viereen. Pikkuhiljaa hiipivä valo herätteli häntä, mutristeli hetken. Kuiskasin huomenta ja hän kuiskasi takaisin. Ei avannut edes silmiä, hymyili vähän ja kysyi, saako tänäänkin syödä kakkua sängyssä? Noo, ei oteta tavaksi, mutta kaapista löytyy.
Ihana, ihana lapsi, ihana, ihana kohta toinenkin, ihana, ihana äitiys. Ihan lähes joka päivä.
Se on koru! Siinä on värikästä!
