Näissä mun blogikirjotuksissahan ei oo minkäänlaista loogista järjestystä tai päiväkirjamaista aikajanaa, joten nyt lienee ihan sopiva aika pohtia seuraavien lasten kasvatusta. Perheenlisäys ei oo lähitulevaisuuden suunnitelmissa, mutta toivoisin meidän jonkun ajan kuluttua saavan lisää lapsia. Ja koska välillä huvittaa miettiä vähän sitä sun tätä asian ajankohtasuudesta (siis sen ajankohtasuudettomuudesta, eh) huolimatta, oon välillä miettinyt tulevien lasten hoitoo. Siinä mielessä siis, että mitä tästä yhdestä on opittu ja miten sitä hyödyntää, mitä olis hyvä tehdä toisin ja mitä aikoo tehdä toisin.

Mutta kappas, sitten oon huomannut, ettei tollasen miettimisestä oo ollut kauheesti hyötyä. Toki ihan sen puoleen, ettei voi tietää millasia tulevat lapset on ja miten niitten kanssa sujuu jne, mut me ollaan jo M:n kanssa ”tehty aina toisin”. Eli kun ei oo ollut alkuperästä suunnitelmaa miten joku juttu tehdään, on helppo kokeilla yks tai kaks kertaa jotain, ja sit valita paras. Ja vaihtaa sitäkin, jos se on ollut huono. Ainoo mihin tais olla joku suunnitelma oli vauvan ruokkimiseen liittyvät soseet, ja sekin on perhana vieköön ainakin tähän mennessä sujunut tavotellusti. Konkreettiselta puolelta ei niinikään pahemmin tarvi miettiä mitä ens kerralla pitäis hankkia tai mitä ei. Valmiina kun on jo kaikki M:n jutut (joiden niidenkään tarpeellisuuteen ei aikoinaan tarvinnut uhrata ajatuksia, ilolla kun otettiin vastaan kaikki mitä meille kierrätettiin), ja jos jotain olis pitänyt hommata, se hommattiin. Ei kovin hankalaa.

Jotain on kuitenkin tullut mieleen, sekä niitä mitä kannattais tehdä toisin ja mitä aiotaan tehdä toisin. Nehän ei siis ole sama asia… vauva nimittäin kannattais esimerkiks opettaa mahdollisimman pian nukahtaan yksin. Muutaman kerran (hehe) on saattanut ärsyttää, kun joutuu kököttään pimeessä makuuhuoneessa ja pyrkiä hiippaileen äänettömästi pois – ja toistaa tää ehkä useemman kerran. Syliin tai viereen nukahtava vauva kuitenkin yksinkertasesti on niin ihana (näky ja tunne), että tuskin aion luopua siitä. Toinen mitä kannattais tehdä, on pysyä erossa sokerista. Vierottautuminen on käynnissä, hiljaa kai se hyvä tulee mut tätä vauhtia tuleekin tosi hyvä. Tän kohdan ois tietty hyvä olla siinä aikoa-listassa, mut ei kannattane asettaa liian ylhäisiä tavotteita.

Sitten, mitä aion tehdä toisin. Hurjaa, lisää suunnitelmia, päätöksiä! Ehkä toivon mukaan kuitenkin melko helposti toteutettavissa (teoriassa siis, eihän sitä ikinä tiedä blabla). Ainakin tullaan käyttään enemmän kestovaippoja. Nyt en missään vaiheessa oikein paneutunut kunnolla, ja sekalaisen vaippa- ja imukasan kanssa on sit tullut oltua vaan satunnaiskäyttäjä. Ens kerralla kun on vähän enemmän kartalla eikä enää tartte joka rätistä miettiä että onkohan tää hyvä, mitä tähän tulee, onko tää sopiva ja pitäskö tän olla sopiva, mikä imu riittää, vois käyttöastekin olla korkeempi. Toinen jutska on pulloruokinnan ylläpitäminen. Alkuun M söi pullosta maitoo ilman ongelmia, mutta sitten jostain syystä pullonkäyttö väheni. Ehkä ruokintavälit piteni eikä se ollut mulle mitenkään sitovaa (tai sit pullot vaan loju likasena jossain eikä kukaan ikinä jaksanut pestä…) tai jotain muuta, mut joku aika sitten havahduttiin etteihän se syö pulloo enää ollenkaan. Eikä sitten enää kelvannutkaan. Tää on vähän nyt kismittänyt, koska kuplasta huolimattakin olisin kyllä mielelläni lähtenyt muutamaankin iltarientoon mukaan.

Luultavasti montakaan arkista kikkaa ei huomaa tällasta pohtiessa edes miettiä, mahtaa vauvanhoito olla ylipäätään hiukan erilaista siinä vaiheessa kun kotona pyörii myös yks tai useempi vanhempi natiainen. Aika näyttää lykkäänkö vauvan samantien yksin nukkuun ja tyhjentelenkö entistä suurempaa vaipparoskista, vai onko mieli vielä sillon sama.