Se puhuu!
No ei M tietenkään oikeesti puhu. Toki jokeltelun seasta kuuluu usein ”äi-i”, ”ish” ja ”vaaau-a”, mutta eipä tässä oleteta sen yhdistävän niitä tarkotuksella mihinkään. Huvittavampia onkin M:n sopivaan kohtaan tulevat äänteelliset heitot ja lausahdukset.
E heiluttelee lelua M:n edessä. M kurottaa ja kurottaa, ei ylety, kurottaa vielä. ”Ota vaan M, yritä vielä!” ”Ei pysty!”
”Katos kun äiti tuo sulle kohta puuron, maistuisko iltapuuro?” ”No kyllä!”
”Tänään voitais laittaa M kylpyyn, olisko se M mukavaa?” ”Joojoojoojoojoojoo!”
Pelleilyäänellä, ”onko isi kova äijä?” ”*naurua* eeeeiiiiiii”
Jonkun verran huvitti myös, kun oven taakse kuulu miten M heilutteli sängyssään käsiään ja kolisutti tuttia pinnasängyn reunoihin. Sitten kuulu napsahdus kun tutti putos lattialle, ja perään harmistunut ”oi eiiiihhh….”
Varsinainen verbaaliakrobaatti!