Jos pienenä vuoden odotetuin tuloslähetys oli missikisat ja euroviisut, niin nyt ne on kyllä vaalit (…ja euroviisut). En oikein malttanut edes odottaa että sunnuntai ja tuloslähetys koittaa, niin kuumottavalta vaalikeskustelu on tuntunut. No miltä ne tulokset sitten tuntui? Muutamia pohdintoja ja huomioitani eilisillalta.

– Vilpitön JEE ja vilpitön VOI VEE voi vaihdella ihan hetkittäin.

– Talous ei tod kiinnostanut ihmisiä, käsittääkseni lähinnä Kokoomus ja Vasemmistoliitto on esittänyt jotain ehdotelmia talouden korjaamiseen, mutta ilmeisesti mikään ei kiinnosta. Kapinavaalit sanon ma!

– Yllättävän lempeitä säälitunteita Kimmo Sasia kohtaan.

– ”Jytky” jatkaa yhtenä raivostuttavampana terminä. Kommenttilisäys, ”jytkytys” tosin kiilannee tälle vuodelle kärkeen. Ja jos mulla soi vielä juhannuksenakin päässä harmillisen tahdikas jat-ko-jyt-ky, niin… hei se Suomi kuntoon -renkutuskin on sentään kohtuullisen letkee.

– Arvomaailman osalta mieltäni ilahduttaa suuresti Vihreiden kaula Kristillisdemokraatteihin.

– Carl Haglund. En ymmärrä miten se voi olla niin vakuuttava.

– Ilta sisälsi huomattavan paljon Sipilän pehvan pussailua (kyllä Alexander, puhun sinusta).

– Menikö se nyt siis niin, että kepulaiset on vanhoja äijiä joiden nimi on Niilo tai Olavi, ja suurin osa muista nuorehkoja naisia?

– Matti Rönkä on paras.

– Haluaisin sanoa jotain Teuvo Hakkaraisesta, mutta huumori EI RIITÄ.

– Koska D’Hondt korvataan?

– Keskustan huvittavat fiilikset ja jorailut. Vaikutti vähän, että ne oletti tulleensa nyt maaliin ja voitonjuhliin, vaikka mun ymmärtääkseni ne on nyt vasta lähtöviivalla. Maan pinnalle sieltä ja vähän äkkiä.

– Mun ehdokas pääsi läpi! Varmaan eka kerta eduskuntavaaleissa. Woohou, vähänkö lähetän sille kirjeitä koko kauden ja vaadin henkilökohtasia vastauksia.

Mitä oleellista listasta puuttuu, mihin kiinnititte huomiota? Ilahdutuksia, kauhutuksia?