Ensimmäinen otsikkoajatus oli tietysti ”Äiti yöelämässä”. Se tuli kuitenkin hylättyä, koska a) en ollut yöelämässä (lähdin kotiin kello 22.30) enkä b) ollut siellä äitinä (vaikkakin eka kommentti perillepäästyä tais olla, että ”voi ei, mulla on maitopuklua villatakissa”).

A) Mulla ei oo ollut mitään palavaa hinkua baareihin tai muuhun vipinään, on niin mukavaa ja rauhaisaa olla kotona. Muutaman viikon ajan on kuitenkin kytenyt ajatus, että ois kiva käydä jossain. Eilen kävinkin, muutaman rakkaan ystävän kanssa syömässä ja parilla. Valkkaria nam, olutta ai niin täähän onkin hyvää. Määrä ei tainnut olla lähelläkään edes sitä mitä aiemmin nautti jo ennen itse baaria, mutta riitti mainiosti tähän tilanteeseen. E ja M toki kävi välillä ajatuksissa, mutta enpä niitä kyllä kovin paljoo muistellut. Kotona olin siis jo ennen yhtätoista, ja se tuntu varsin sopivalta ajalta. Just oikein hyvä että tunsi olleensa ”jossain”, mutta säästyin ikäviltä liitännäisvaikutuksilta. Seuraava etappi lienee mun tammikuiset synttärit, katsotaan jos sillon äityisin vähän hurjemmakskin.

B) Musta on mielenkiintosta, millasissa eri rooleissa ihmiset esiintyy ja millaseks ne itsensä kokee. Kuten kirjotin, mä en ajatellut olevani baarissa äitinä. En tiedä johtuuko tää(kin) vauvan uutuudesta, onko se äitiyden tunteminen jotenkin kokonaisvaltasempaa sitten kun se on oikeesti Jatkuvaa Arkea. Uskon kyllä, että omalla kohdallani ajattelen edelleen olevani ns. eri minä eri tilanteissa. Se ei tietenkään sulje pois niitä muita rooleja enkä mitenkään kiellä niitä (”mä oon nyt bilehile enkä mikään mamma!”) mut saa nähdä, tuleeko äiti-roolista joskus se kaikenkattava. Ainakaan vielä en kuitenkaan ajattele että Äiti kävi viihteellä, vaan minä Tyttönä ja Ystävänä kävin.

Tyttö muuttui Äidiksi sillä hetkellä kun menin peiton alle, en voinut pidätellä liikutuksen kyyneliä kun pieni käsi hamus sormesta kiinni ja pieni suloinen suu maiskutti unissaan.