Joku aika sitten lueskelin Lilystä palstakirjotuksia kirjahyllyistä ja lukemattomista kirjoista. Valitettavasti nyt en vaan muista kuka tai ketkä niistä kirjotti, joten linkkilähde tulee vasta jos joku osaa muistuttaa… joka tapauksessa, aloin itekin ajatella asiaa. Muokkausta, no Aasinsiltoja-blogissahan se olikin, kiitos.

Kirjahylly on mulle varsin tärkee osa kotia ja sisustusta. Vaikka kirjahylly ei ehkä heti paraatipaikalla ookaan, en missään nimessä haluais pitää kirjoja laatikoissa, varastossa tai muuten pois näkyvistä. Aivan hurja ajatus on, ettei kotona edes olis kirjahyllyä. Meillä on ja pysyy.

Oon aina tykännyt lukemisesta. Opin lukeen sujuvasti jo varhain ennen kouluikää, ja porukat taiskin joskus ulkoistaa mulle kolme vuotta nuoremman pikkusiskon iltasadun. Ala-asteella lukutoukkavauhti oli yleensä pari kirjaa viikossa, yläasteella vähän harvemmin. Sitten oli kunnon lukemisessa vähän hiljasempaa, toki sillon tällön meni kirja jos toinenkin. Siitä eteenpäin kirjoihin syventyminen on ollut kausittaista, eli välillä hurahtaa monta kuukautta etten avaa mitään, välillä mennään taas vähintään yhen kirjan viikkovauhtia. Mulla on jonkun mielestä varmasti surkee kirjamaku, koska oon aika reilu viihdekuluttaja. Ihan hömpimmät on jo nähty, mutta muuten perusdraama iskee. Joskus dekkarityylikin, mutta usein herkkikselle tulee vaan ahdistunut mieli. Sillon tällön erilaiset dokkaritkin on äärettömän mielenkiintosia ja upottavia.

Kesällä alotin kevyesti Täällä pohjantähden alla -trilogian. Kirjassa ei ollut vikaa, mutta jostain kumman syystä se ei oo M:n syntymän jälkeen edennyt sivuakaan. Mitään muutakaan en oo nyt lukenut, paitsi tenttikirjoja ja niitäkin hävettävän vähän. Ja mitään muuta en oikein voikaan lukee, ennen kun Pohjis on luettu. Niinpä niin… mulla on joskus häiritseväkin tapa, että kirja kun kirja luetaan loppuun, ja muuta kirjaa ei sitä ennen aloteta. Kuvittelen että mulle jää kauhee epätietosuus muuten, jos en saa tarinaa päätökseen. Joskus on hampaat irvessä silmäilty tylsäkin kirja loppuun, ihan muutaman kohdalla on ollut kerrassaan pakko vaan jättää kesken. Näitä kesken jääneitä on Alexandra Salmelan 27,  William Goldingin Kärpästen herra ja Franz Kafkan Oikeusjuttu. Kyseenalainen kunnia tälle sekalaiselle triolle.

Kirjahyllyssä mulla siis on pelkästään luettuja kirjoja, uudet saadut ja ostetut menee pinoon hyllyn päälle. Joku kirja siellä on ollut jo useemman vuoden, joku on tullut tänä syksynä. Yhteensä lukemista odottelevia kirjoja on 13 romaania ja neljä muuta kirjaa, jotka pitäis käydä läpi ennen varsinaiseen hyllyyn siirtämistä. Hyllyssä kirjoja on (laskin just!) 288, joista 191 on laskettavissa romaaneiks ja 97 on sitten muita. Näihin muihin menee tietokirjoja, hupikirjoja, muutama lastenkirja, runokirjoja, oppikirjoja jne. No sen verran täytyy myöntää, ettei jotain aforismikirjaa oo taidettu ihan kannesta kanteen mennä, niinikään keittiössä on 13 keittokirjaa, eikä niitäkään luonnollisesti oo lukemalla luettu.

Ihan kiitettävästi oon nyt syksyn ajan ollut ostelematta uusia kirjoja, mutta voisin koittaa ottaa tavotteeks olla vastedeskin hankkimatta mitään ennenkun noi edelliset on luettu ja hyllyyn siirretty. Muistaakseni oon pari aiempaakin kertaa tehnyt moisen päätöksen… katsotaan miten käy!

PS. Mun varsin kärsivällinen luonteeni sai taas opetuksen, kun pullolakko kesti päivän. Nimittäin eilen kun ite istuin yliopistolla, oli M vetänyt pullosta ihan mukisematta kaks erää maitoo. Ilmeisesti mä siis tosiaan häiritsin sitä, eikä se tajunnut miks pitäis juoda pullosta kun kunnon maitohanatkin on paikalla. Hyvä kuitenkin näin.