Lapseni on niiiiin fiksu!
Jos nyt unohdetaan se, että lapsi alkoi ylipäätään puhua ”vasta” lähes 2-vuotiaana, niin nyt totean: kyllä se vaan on etevä! Ja taitava! Ja älykäs! Ja viisas! Ja sanoinko jo paras ja mahtavin!
Siis M on niiiin fiksu ja kaikkea mahdollista, se oppii puhumista ihan kauheeta vauhtia. En voi tajuta, että reilu kuukausi sitten se sano ensimmäiset kunnolliset, kokonaiset sanansa, kun nyt se laittelee niitä peräkkäin vaikka kuinka, tietää mitä mitenkin sanotaan ja osaa taivutellakin niitä.
Esimerkkejä:
Olivat lähdössä isänsä kanssa pyöräilemään. Ihan tavallista. M istuskelee tuolissaan, katselee ja toteaa: isillä on kypärä (kypäjä) päässä. Vaikka kuinka monta sanaa! Peräkkäin!
Oltiin puistossa keinumassa, M huomasi maassa jotain ja totesi sen olevan käärme. Juttelin, että se on varmaan mato, matoja tulee maan pinnalle kun sataa, kaikki madot ei ehdi kaivautuun takasin ja sitten ne kuivuu maahan. M sanoi: ”Kuivuu. Mato kuivuu. Mato kuivattu omalla pyyhkeellä.” Mitä mahtavaa asioiden yhdistelemisen taitoa! Huom: omaLLA, pyyhkeeLLÄ.
Yhtenä päivänä oltiin oltu Särkänniemen Koiramäessä, mentiin mummin ja muun jengin kanssa. Saatiin syöttää lampaille heinää, M:kin ojensi pari kertaa. Siitä jonkun päivän päästä oltiin ulkona, ja maassa oli kuivunutta nurmikkoa. Onpas kuivaa heinää, totesin. M innostui: ”Heinää! Lampaat syö! Mummin autolla Koiramäkeen!” Väkisinkin miettii, että mitä kaikkea lapsen päässä jo on, mitä kaikkea se muistaakaan ja tajuaa.
Sitten käveltiin leikkipuistosta kotiin, M istui rattaissa ja höpöttelin niitä näitä. M katsoi mua ja keskeytti, ”äiti, puistossa oli kiva käydä.” Lapsineroni.
Myös muisti pelaa hyvin. ”Äiti, lasketaa! Yssi, kassi, komme, neejä, hmm, hmm, kuusi, seissemä, hmm, kuusi, kahessa, hmm, kuusi, seissemä, yhessä, kymmene! Hianosti!”