Viime viikolla vietettiin M:n 2-vuotispäivää. Suurin saavutus oli, että lähes kaikki oli valmiina ennen ensimmäisiäkään vieraita! M:n fiilikset meni tutulla kaavalla: ensin se nökötti sylissä ja tuijotti ihmisiä, sitten se haahuili ihmisten keskellä katselemassa, sitte juoksi ympäriinsä riehumassa ja lopuksi itki eteisessä, kun vieraat lähti. Jos listaisin vielä uusia opittuja sanoja, yks käytetyimpiä ois tällä hetkellä ”kylään!”. Aina pitäis päästä johonkin kylään.

Tarjoilujenkin suhteen oon edistynyt, sillä päätin vihdoin, etten stressaa. Osan tein jo edellisenä päivänä, suunnittelin simppelisti ja myönsin elämäni tärkeimmän totuuden: kakkupohja kannattaa ostaa kaupasta.

Tarjolla oli kinkkusalamibostonia, pinaattipersiljaleipää tuorejuustolla, Rosannalta bongattuja karkkitikkuja, keksejä ja kakkua. Erehdyin meneen kaupan keksihyllylle sillon kun M oli mukana, eikä siitä pöösiä, pöösiääää -huudosta ollut tulla loppua… Angry birdsin keksejä oli pakko saada. Myös nostalgisoin, meidän synttäreillä oli lapsena aina suolatikkuja, mut koskaan muulloin ei missään. Tämä perinne saa jatkua.

Kakuks väsäsin päärynätuorejuustokakun, joka kaikes yllätykseks ja omasta soveltamisestani huolimatta pysy koossa. Suklainen välikerros teki poikaa, näytti maistuvan.

Puolet meni kerralla!

Paikalla oli myös kaikki M:n serkut, kolme kappaletta. Kaksi 3-vuotiasta, M ja yksi 1-vuotias oli hyvä jengi, joka välillä kokoontu istuun tyhjään kahluualtaaseen, välillä potki kaikki ilmapallot takapihalle, välillä hortoili kuka missäkin, välillä yhteistuumin kippas kaikki lelulaatikot kumoon ja välillä tupsahti olohuoneen lattialle istuskeleen. Ihanat pienet pellavapäät.

Kummitädin sylissä sai hyvät vauhdit ja kikatusta riitti, juhlien loppumisesta tokenemisen jälkeen onnellisia olivat sekä äiti että uuteen nukkeen ja pöösi-paitaan ihastunut lapsi.

Tässä sitä sitten ollaan, 2-vuotiaan lapsen äitinä. Ihanat ja hullut vuodet! Vaan mikä hän on nyt, kun ei ole vauva, mutta ei kai taaperokaan? Taaperon kai pitäs taapertaa, eikä juosta… onko mulla leikki-ikäinen lapsi?