Rakas pikkusisko meni naimisiin ja pirskeet oli aivan loistavat! Voi miksi sitä toivookin ihmisten viettävän vaan yhdet häät, kun vastaavia juhlia toivois useemmin…

Omalta osalta rasti seinään, meikällä oli pitkä mekko! Oon ollut siinä uskossa, että maksimekot saa mut näyttään vaan entistä maksimmalta, mut ihan kiva liehukehan sellanen olikin.

Harjoitukseni luonnollisesta hymystä ”ota musta kuva tässä pöydän ääressä” -tilanteista on vielä vähän vaiheessa. Miten te muut teette sen?

No, mikä (lähes) tärkeintä, ruoka oli niiiin hyvää. Enpä tosin muista missään häissä pahaa ruokaa saaneeni tai nälkäseks jääneeni, mutta kyllä nyt mentiin vaatimattoman kirkkaasti kärkeen. Kerron ruuasta vastanneen tahon heti, kun se minulle paljastetaan.

Erityisen mukava kokemus oli päästä kerrankin pääruokaan asti! Yleensä tarjolla on possua josta mä en välitä, joten ”toinen kierros” koostuu mun osalta toisena alkupalakierroksena. Eikä siinä, nautiskelen myös kaloista ja salaateista, mutta kerrankos sitä lämmintäkin ruokaa. (Eikä muuten harmita, että omassakin jääkaapissa on nyt iso boksi tuota ylikypsää herkkua, sekä aika reilu arsenaali iltapalahodarien tarpeita. Kiitti vaan.)

Perheen nuorimmainen jäsen otti pienet autokiukkuraivarit puolen tunnin päiväunilla, ja ehdittiin jo pelätä pahinta illan jatkumisen suhteen. Eikä  mitä, sen pidemmälle kun kello pyöri, sitä isommalle pyörähteli myös tytön kierrokset. Hyvällä tavalla siis. Tyyppi juoksi itsensä pihalla ihan hikeen asti, eikä sitä meinannut saada pois tanssilattialla. Estradin ainoana slovariparina sulhasen kanssa M oli vielä suloisen liikuttava, mutta todellista kuntoa kysyttiin sillon, kun pieni tanssihirmu juoksi vielä pyjama päälläkin bilekansan keskelle notkautteleen polviaan. Keneltä lie oppinut tämä innokkaan juhlimismoodin.

Kaiken kaikkiaan, kivaa oli, iloisia ihmisiä, onnea ja rakkautta, mitä sitä muuta!

Kun yrittää kesäiltana puoli yhdeltätoista ottaa seesteisiä kuvia lasten kanssa, näyttää se tietysti tältä.