Kaikki me olemme kuulleet sen. ”Ymmärrät sitten, kun susta tulee äiti.” Sitten kun susta tulee äiti, huomaat muuttuvas. Yhtäkkiä haluat istua muiden lasten ja vanhempien kanssa ympyrässä lattialla laulamassa pikkuisista kultakaloista, haluat hurahtaa lastenvaateshoppailuun, haluat jutella ainakin muiden äitien kanssa vaan lapsista ja lapsesta. Ja vaikka et halua, teet niin kuitenkin. Sellasta se on. Ai et tee niin koska et nyt ennen lasta oo kiinnostunut muskarista tai shoppailusta? No, sitten näät.

Sain lapsen. En kiinnostunut muskarista, vauvauintikerralle mut piti pakottaa ja oon ollut autuaan onnellinen valmiista kierrätysvaatepakaaseista. ”Sä kyllä puhut edelleen aika paljon kaikesta muustakin kun M:sta”, on kaverit pari kertaa todennut.

Vähän tämmönen epänormaali äiti, ajattelin. Kai mulla on ollut niin kova vastarinta äitiyden muottiin, että oon siltä sitten välttynytkin. Harmi kun niistä muista äideistä sit tulee semmosia. Välttelin ”äitijuttuja”, entistä enemmän perhekahviloita ja muuta lapsitouhua, siellä kun on kuitenkin vaan niitä muita. Mä pysyn ihan mieluusti mun kaltaisten ihmisten parissa.

Ilmojen lämmetessä ja taaperon aktiivisuuden kasvaessa kodin seinät ja oma piha alko kuitenkin tulla turhan tutuks, ja hiivittiin lähileikkipuistoon enenevissä määrin myös sillon, kun siellä oli muita. Joka kerta varauduin tsemppihymyllä ja kertasin keskustelunaiheet mielessäni: kuinka vanha kuukaudelleen M nyt on, miten se syö ja nukkuu, mitä sanoja tulee, mitkä on lempitouhut. Niillä pärjää small talkit. Yllättäen aloin kokee valaistumista. Ihmiset ympärillähän puhuu muustakin kun noista polvenkorkusista! Ihan normaaleista asioista! Hetkinen, täällähän on muita kun niitä. Kyllä, lapsiasioitakin käydään välillä läpi, mutta myös muiden kun mun elämässä on muutakin. On opiskeluja, töitä, kotiasioita, harrastuksia, tulevaisuutta. Siis mitä, nää ihmisethän on ihan normaaleja. Missä ne on, jotka ymmärtää sitten?

Eli te kaikki jotka väitätte, että huomaat sitten. Lopettakaa! Ei me huomata. TÄMÄ asia ois ollut kiva huomata jo aiemmin.