Käytiinpä Tukholmassa. Laivalla mentiin ja laivalla tultiin, päivä oltiin. Olipa rentouttava reissu! No ei tietenkään oikeesti ollut.

Matkaseurueeseen kuulu mun ja M:n lisäks mun anonyymi sisko, sekä ehkä joillekin lukijoille jo tuttu toinen sisko (tässä kirjoituksessa salanimenä: kotirouva) ja hänen kolmivuotias lapsensa. Mentiin oikeen vanhaan malliin yhdellä neljän hengen kerrossänkyhytillä, ja kyllä siellä tunnelma tiivistykin kolmen aikuisen, kahden lapsen, kaksien rattaiden, matkasängyn ja lukuisten pakaasien lomassa. Erityisesti matkasänky oli miellyttävä sisustuselementti, ottaen huomioon että M nukku siinä 0/2 yötä. Yllättävän hyvin mahduttiin, vähän piti laihistaa että mahtu vessanovesta sisään.

Laivalla mentiin ensin syömään, iloinen seurueemme pelmahti kahdesta ravintolasta toiseen. Tarjoilija mutisi jotain että ”mä tiedänkin teille just sopivan pöydän”, yllättäen tää pöytä oli ravintolan peränurkassa sermien takana. Joku kaltaisemme oli jo ennen meitä saanut nauttia tästä spesiaalista paikasta, pöydän alla oli kasa osittain imeskeltyjä maissinaksuja.

Sitten vähän kliseitä. Mitä syö tervehenkinen nuori nainen, jolla ei oo lahkeessaroikkujia?

Lohta, kasviksia ja lasin viiniä. Entä mitä syö kaks vihdoin ravintolaan päässyttä ryytynyttä kotiäitiä?

Päänkokoset hampparit sipulirenkailla ja ranskalaisilla ja litrakaupalla vettä. Kiva.

Nuorimmat sulatteli miniaterioitaan villiintymällä loputtomista käytävistä, uudestaan ja uudestaan. (Vanhemmat sulatteli liitulakuilla. Ei kovin montaa kertaa uudestaan.)

Loppuilta taidettiin syödä karkkia ja lukee Tiitiäisen loruja. Juniorit oli vallan helposti hoidettavia: kun vanhempi halus nukahtaa, pienempi kiipeili sen sänkyyn ja istuskeli naaman päällä. Kun pienempi halus nukahtaa, vanhempi loilotti korvan juuressa Kuningaskobraa. Jossain vaiheessa tuli onneks aamu.

Tukholmassa käppäiltiin johonkin, en oikein tiedä mihin kun yritin vaan pysyä muiden perässä pitäen samalla aloillaan kitisevää lasta. M oli rattaissa millon istumassa, millon kontillaan ja millon seisomassa, kaikki toimenpiteet aiheutti väsykiukun. Jossain vaiheessa käytiin lelukaupassa, jossain vaiheessa sen jälkeen anonyymi sisko sanoi käyvänsä yksin jossain krääsäkaupassa. Mä en tajunnut hienovarasta vinkkiä ja ängin vaunuilla perään, smoothisti jumitin hetken tuulikaapissa ihmisten huokaillessa edessä ja takana, minkä jälkeen peruutin väljemmille vesille. Kyllähän lelukauppa shoppailuks riittikin. Sit käytiin myös kauppahallissa, reissun ainoo ns nähtävyyskuva on sieltä.

Eikö oo hieno. Sitten jossain vaiheessa mukulakiviä lapsi nukahti! Voi sitä riemua, vihdoinkin sain itekin nostaa katseeni eksoottisiin maisemiin. Kauaa en kerinny ihailla, kun oltiinkin jo määränpäässämme eli Kulturhusetissa. Ja jos Kotirouva yrittää vähätellä, että sinne mentiin vaan leikkipaikan ja ruuan vuoks, niin kuulkaa kyllä käytiin yhessä näyttelyssäkin. Se oli sattumalta ainoo ilmanen näyttely. Katottiin hetki valokuvia ja istuttiin penkillä. Hienointa musta oli, että galleriaan mentiin pyöröovesta, ja tällasen harvinaisuuden kunniaks teinkin siinä useemman kierroksen.

Todistusaineistoa. Sisällä oltiin.

Sitten syötiin, Kotirouva tyylilleen uskollisena pummi kahvia noutopisteestä. Meidän kuuliaisten ei ”just nyt tehnyt mieli”, ja kärvisteltiin kahvihimoissamme hamaan laivaan asti. Mihin siis mentiin seuraavaks takasin.

Laivassa… syötiin karkkia. Läpystä vaihdolla biletettiin viinilasilla (1) ja lonkerolla (1).

Ruotsinlaiva. Lasten kanssa. On se poikaa.