Nyt sitä perinnettä. Syksy.

+ ei oo koko ajan hiki

+ aamut on viileitä ja päivät lämpimiä (tää on tosin jo ohimennyt plussa)

– aamut on liian kylmiä ja päivät liian kuumia (ja tää ohimennyt miinus)

+ ulkona on kaunista sillon kun paistaa aurinko

– pitää alkaa käyttään sukkia

– ja hanskoja, kaulahuiveja, takkeja (kiinni), monia vaatekerroksia ja sateenvarjoo hyi

– on kylmä

– tuulee

– sataa

– on pimeetä

+ on tunnelmallisen pimeetä

+ kynttilät näyttää kauniimmalta kun kesällä

– jatkuva lässytys kynttilöistä ja villasukista, ja siitä miten on IHANAA kun on niin KIRPSAKKA ilma ja voi KÄÄRIYTYÄ NEULEESEEN ja KÄPERTYÄ SOHVANNURKKAAN ja ne höyryävät mukit, onko kliseisempää en kestä

– jatkuva lässytys uusista harrastuksista ja laihdutuskuureista

– jatkuva lässytys siitä, miten kiva on kun ”laihdutuskuurilaisilta loppuu kohta into ja me tosikuntoilijat saadaan taas olla salilla rauhassa” silmäniskuhymiöin varustettuna (koskee myös tammikuuta ja huhtikuuta)

– lattiat, kengät, vaunut, auto ja ihmiset on täynnä hiekkaa, kuraa ja märkiä lehtiä

– ulkoilu ei oo järin mukavaa mut silti on pakko

– taaperon pukeminen on pikkusen aikaavievää

– NO KOKO VAATESÄÄTÄMINEN kun postilaatikollekin mennessä pitää laittaa kymmenen vaatekappaletta

Syksy hävis 14-5. Maltanko edes odottaa talveen asti…