Päivän itkut

Selailin neuvolasta saatua äidin ja isän kirjaa. Raskausviikkokehitysten väleissä oli muutakin jutustelua, muutamia runojakin. Eihän siinä sitten paljon tarvittu, kun….. nyyyyyyyhkis nyyyyyyyh voi vauva ja onnellinen lapsi ja nyyyyyyyh.

Voi kun kaikilla lapsilla olis hyvä olla. Nyyh.

Ja mun toinen, jo vakituiseks kehkeytynyt itkuongelmani (jep, niinkun kerroin, tätä huolta ja miettimistä ja itkua on ollut aika lailla roimemmin kun viimeks) on tämä: mulla on ollut tapana sanoa M:lle, että ”rakastan sua maailman eniten”. Ja nyt on tulossa toinen lapsi, miten voin rakastaa ”eniten”? Pitääkö lopettaa sanomasta noin vai sanoa molemmille? Ei käy kumpikaan! Joojoo tiedän, ”rakkaus lisääntyy”, ”molempia rakastaa”, ”niin se vaan on”, blaablaa sanoisinko, koska se kriittisin ongelma on nyt ihan vaan siinä, mitä mä SANON. Rakastan sinua eniten ja sinua myös.

Hajoaakohan tässä sydän vai pää?

(Niin, ja kun sanotaan, että odottavan äidin tunnetilat vaikuttaa myös vauvaan… voisinpa miettiä sitten sitäkin, millanen itkuriepu tulevasta lapsesta tätä myöden oikein kehittyy.)