Porkkanaa! Parsakaalia! Mmmmm!
Kuten oon muutamissa unipostauksissa maininnut, M on alkanut siirtyyn muuhunkin ravintoon kun maitoon. Aiemminhan mietin, mistä tiedän millon sen pitää alkaa syödä ja mitä. No, ajankohdan ainakin huomas, koska jo hetken aikaa M on tuijottanut silmät suurina jokaista suupalaa mitä joku muu on syönyt ja kurotellut kohti. Herkkyyskausi, oletan. Toisekseen tuli ne yöheräilyt, joten ravinnon muutoksen ajankohta vaikutti sopivalta.
Ensimmäisenä herkkupalana oli porkkana. Neuvolassahan sanottiin että on hyvä alottaa perunalla ja peruna-kasvissoseella, joten aika lähelle meni. Mun mielestä vaan oli hyvä ajatus alottaa vähän makeemmalla kun ankeella perunalla, koska maitokin on makeeta ja niinikään makeella porkkanalla vauva saa hyvän muistijäljen syömisestä. Ensimmäisen porkkanamössön tein vaan haarukalla, joten se jäi vähän rakeiseks. Tästä ei kuitenkaan aiheutunut ongelmia, koska M söi hyvällä halulla. Suorastaan kehumisen arvoisen taitavasti myös, eli juuri mitään ei pursunnut suusta ulos ja kaikki siirty kieleltä eteenpäin. Ah, nää on ehkä mun ekoja varsinaisia kehumispisteitäni, ”joo siis meijän vauvahan osas heti syödä vähän IKÄISTÄÄN KEHITTYNEEMMIN”. Eiku ekat pointsit tuli kyllä jo synnärillä imetyksen alkaessa kun kätilö sano vieressä olevalle opiskelijalle, että tuu nyt kattoon tän vauvan imuotetta niin näät oikein esimerkillisen hyvin, että just tällanen sen pitäis olla. Jes, pääsinpä kertoon tän jossain, nyt enää odotellaan että neuvolakortin tärkeimmäks osa-alueeks tulee ensipäivien imuote.
No niin, siis, se porkkana. Sitä meni heti se muutama teelusikallinen millä piti alottaa. Olis mennyt enemmänkin, mut ei oikein tiedetty kuinka paljon uskaltaa antaa. Muutamassa päivässä lisättiin määrää ja kaikki meni, varsinkin kun painelin porkkanat veden kanssa siivilän läpi sametiks. Sit otettiin mukaan sitä perunaa, yhdistelmäsose meni sekin hienosti. Sit tuli vastaan peruna-parsakaalisose. Ja voi kuinka kuulenkin jo kommentit siitä miten ei ois pitänyt alottaa makeella, sehän ei sitten mennyt alas ollenkaan (eli huijasin taas otsikossa, parsakaali ei ollut mmmm, mut se vaan sopi niin hyvin). Tai meni alas, mut tuli ylöskin. Tätä sosetta ei kylläkään oltu ohennettu niin paljoo kun paria edellistä, eli pieni toivo on siitä, että sose oli vaan liian paksua. Jep…. no mutta, E teki sen verran reilun satsin, että kyllä tätä vielä muutaman kerran koitetaan. Ehkä pitää änkee joku luumu väliin, ettei tyyppi ihan masennu.
Ja sit ei muuta ku pakastemuotteja täytteleen!