Rajua rakkautta

Vauvan kehitystä on ihana seurata, mutta välillä toivois että se ois vieläkin sellanen sylissä lähes liikkumatta makaava pallero. Sillon meinaa ei käynyt näitä.

Raapiminen. Vauvan kynsiä vois leikata varmaan kahdesti päivässä (joka päivä), mutta silti sieltä löytyis joku pitkä ja/tai terävä kulma jolla voi sohasta.

Moshaus. Toteutetaan äidin päällä maaten, aina parempi jos äidin naama (poskipää on hitti) on sillä etäisyydellä että siihen voi kajauttaa omalla päällä. Ei ne vauvankaan pään luut niin kauheen pehmeitä oo.

Pihtiote. Kahdella kapealla mutta yllättävän voimakkaalla sormella napataan sopivan kiinteästä käsivarren allista kiinni. Ja puristetaaaaaaan.

Kohdistettu potku. Ajankohta: aamu. Asento: poikittainen. Millä potkaistaan: pienellä sievällä kantapäällä. Potkun kohde: kylkiluut.

Läiskäisy. Ks. edellä, vaihda tarvittaviin kohtiin pieni sievä kämmen ja unessa olevan ihmisen poski. Lisää virnistys (vauvalle).

Tukistus. On vaan kerrasta toiseen niiiiin mielenkiintosia ne roikkuvat ja heiluvat haivenet, että on kertakaikkiaan pakko tarttua kiinni. Mitä kuolasempi käsi ja harottavampi ote jollon hiuksia on solmussa joka sormen välissä, sen parempi.

Pureminen. No vanha kunnon, ”odota vaan” -juttu. Tää kirpas rintaa jo ennen hampaita, kahdella alalekalla ei puhuta enää kirpasusta. Vaikka toki yritän välttää vauvaa pelästyttäviä huutoja ja muuta, ei yhtäkkistä AUAUAUAU:ta ja AIJAIJAI:ta aina pysty hillitseen. Ja vieläpä on vältytty haavoilta, joten odotan vaan kun päästään tositoimiin.

Muut. Esim. silmään tökkääminen.

Ihanahan se on.