Säännöistä viis

Okei lupaan että tää on viimenen unijuttu hetkeen, sit keksin jotain muuta russutettavaa.

Kun meillähän tää vauvanhoito on ollut vähän sellasta katsellaan, kokeillaan -tyyppistä hommaa. Juuri mitään ei olla suunniteltu eikä päätetty, vaan menty sen mukaan miten asiat soljuu ja miten ne menee hyvin. Tiedän että monia ärsyttää tällanen tyyli, jos ite kaipais tai tykkäis selkeistä ohjeista, neuvoista, kokemuksista ja suunnitelmista. Meille tää on kuitenkin sopinut, ja musta tuntuu ihan luonnolliselta vastata kaikkiin kysymyksiin että ”voi olla tai sitten ei”, ”ehkä se onnistuu tai sitten ei”, ”voihan sitä kokeilla” jne. Tää yliletkeys ei oo mitään tarkotuksellista kapinaa suunnitelmallisuutta tai yrityserehdystä kohtaan, sopinee vaan niin hyvin tähän meidän ei muutenkaan niin kauheen pingottavaan elämäntyyliin. (Eikä sillä että suunnitelmallisuus tai ohjekirjojen lukeminen ois heti pingottamista, mut kuvastaa meitä taas.)

Ja sitten M:lle tuli muutama huono yö. Ja mää taisin kuulkaa mennä ihan sekasin! Aloin miettiin että miten tän homman nyt pitäis olla, miten ton ikäsen pitäis nukkua, kuinka lapsia pitäis kasvattaa, kuinka vauva pitäis nukuttaa, kuinka sitä pitäis yöllä hoitaa. Seurauksia ootte saanu lukee edellisistä kirjotuksista (ja iso kiitos kaikille niitä kommentoineille! Jokaisen kohdalla on mietitty oisko vinkeissä jotain itelle sopivaa, ja saattaapi vielä joskus tulla tarpeeseenkin). Pientä paranemista onkin tapahtunut niillä perusohjeilla, mut koska ne ohjeet on vaivalloisempi toteuttaa, yhteishyöty on aika nolla. Viime yönä sitten aattelin että IHASSAMA, ja menin omalla vanhalla tyylilläni. Eli nukutin rinnalle (ohjeiden vastaista) meidän sänkyyn (joidenkin ohjeiden vastaista), M:n havahduttua makasin sen vieressä kunnes se nukahti kunnolla (ohjeiden vastaista) ja yöllä otin sen kummempia miettimättä rinnalle (ohjeiden vastaista). Ja mitä kävi? Nukuin paremmin kun monena yönä aiemmin ja aamulla oli muitakin fiiliksiä kun vitutus. M söi illalla kymmenen aikaan, sitten klo 1, 4 ja 7 (melko vaivattomasti rinnalle liikahtaen ja mun unien melkeinpä saumattomasti jatkuen), muuten nukku ja nukahti tyytyväisenä ja noustiin molemmat ilosena kymmeneltä.

Että taidanpa jälleen hylätä ne ohjeet ja jatkaa tyytyväisenä näin (tietty tää tarkottaa että oon illat aika kiinni M:ssa, mut ehkä sitä muutaman kuukauden voi ollakin. Ja tietty tää myös voi olla vaan ongelman siirtoo, mut voihan sekin olla että jossain toisessa ikävaiheessa rajua vierotusta ei edes tarvi vaan asiat muuttuu itsekseen. Muistakaa letkeys.) Niin ja seuraavista muutamista huonoista öistä koitan olla heti pimahtamatta, kuten ilmeisesti koitin olla viimekskin ja sillon päädyin ihan samaan lopputulokseen kun nyt… jostain syystä vaan en enää ees muistanut tota kokemusta. Ehkä se oli tää univaje 😉