Se oikea superstartti

Niin, se alkuperäinen innokas alotushan ei ihan onnistunut. Jonkinlaista motivaation tynkää on kuitenkin havaittavissa, koska ärsyynnyksissäni hoksasin yhden ylimääräsen kurssin jonka voisin kävästä, ja sen luennot alko myös jo tällä viikolla. Eilen! Olin siellä! Eli sain homman kuitenkin käyntiin jo tällä viikolla, eikä tarvi odotella viikonlopun yli uutta alkua.

Muutamia huomioita tosin heräs, kun yliopiston käytäviä pitkästä aikaa astelin.

– opiskeleen pääsee nykyään ilmeisesti noin 10-vuotiaana, niin moni ”tosi paljon mua nuorempi” tuli vastaan

– kahvi on (kuten kotonakin) paljon parempaa jonkun muun keittämänä

– on varmasti joku määräys, että massaluennoilla penkkirivit täytetään ensin reunoilta ja vasta sitten keskeltä

– seuraillessa ihmisten huomion jakautumista luennoitsijan ja kännykän näppäilyn välillä, oon entistä tyytyväisempi ettei mulla oo älypuhelinta (paitsi haluisin sen sanajahdin)

– parissa vuodessa on tapahtunut jotain outoo, sillä ennen taloustieteen luennot oli vallannu mua kaks päätä lyhyemmät, college-paitaan sonnustautuneet silmälasipäiset pojat, jotka ei ihan hetkeen ollut pessyt tukkaa ja selässä oli koko peruskouluajan palvellut reppu. Nyt paikalle valu tyyppejä, jotka on viettänyt kuntosalilla vähän enemmänkin aikaa, tukan laittamisesta puhumattakaan, eikä ne tiukat t-paidat ja sopivasti kulutetut farkutkaan tainnut äidin valitsemia olla. Tosin tauon jälkeen noi edellämainitut oli jo enemmistönä (huom, siis mäkin olin sillon vielä paikalla).

– miks mää oon taas taloustieteen luennolla?!

– mun käsiala on nykyään tosi rumaa

Ja lähes tärkeimpänä:

– ihan sama kuinka paljon tai vähän on uponnut perhe-elämään ja keskittynyt lapsen ympärille, on aivan valtavan ihanaa olla välillä ihan eri paikassa, ihan eri asian tiimoilta ja ajatella ihan eri asioita.