”Siaaa!!” eli pahaksi kehkeytynyt riippuvuus

”Heittäydyit lattialle itkemään hysteerisesti, jos et saanut tahtoasi läpi. Esim et saanut rusinoita kaapista. Riehuit lattialla silmät päässä pyörien, kunnes usein nukahdit.” Ote meikäläisen vauvakirjasta, siitä parivuotiaan kohdalta.

Kyseinen hemaiseva tapa on ilmeisesti periytyvää, tai sitten niissä on jotain todella pahasti koukuttavaa. Rusinoissa. ”Siaa!” Rusinaa! M yrittää hyvällä ja pahalla, hymyllä ja huudolla, että keittiön yläkaappi aukenis ja käsi löytäis rusinapurkin. Jos ei siaa tipu, alkaa meteli. Harvinaislaatusesti raivottarelta on muutaman kerran jäänyt jopa koko ruoka syömättä, kun tilalle ei oo saanut rusinoita.

Voi sitä riemua, kun niitä rusinoita sitten joskus saa jälkkäriks. Tyyppi melkein huokailee onnesta! Eipä ainakaan tarvi miettiä, millä lasta tarvittaessa lahjoo… taitaa olla rusinankokonen koetinkivi edessä niin kauan, kun huuma pysyy yllä.