Taaperon tärkeät taidot

On se ihmisen kehitys vaan hienoa seurattavaa.

Vuoden ja kahden kuukauden ikäinen rakkautemme hedelmä on omaksunut muun muassa seuraavia äidin mieltä sulostuttavia taitoja:

– Heittäytyminen. Sulavasti hän heittäytyy kädet ojossa mahalleen makaamaan, huutaa siinä katkerasti naama lattiaa vasten. Syitä on lukuisia, esim. ihan vaan se, ettei saa imeskellä lattialle paiskatusta kaukosäätimestä lentäneitä pattereita. Tai tietysti, kun ei saa haukkailla juustokimpaletta. Tai kaivella roskista. Siihen vaan oikoselleen ja karjumista perään. Voi vitsi miten ootan tähän yhdistyvän potkimisen ja rimpuilun, nykyään muksu vielä yleensä suostuu tuleen syliin.

– Jousipyssyasento. Eli 75-senttinen kroppa vedetään pinkeesti selästä kaarelle ja jännitetään niin maan prkleesti. Kädet ja jalat mukana. Saattaa sisältää myös kiemurtelua ja kitinää. Yhdistyy harvakseltaan edellämainittuun kohtaan, mutta useemmin ihan niinkin raivostuttaviin asioihin kun pukemiseen tai vaipanvaihtoon. No, kunhan muistaa pitää oman leukansa pois taakseheilahtavan pään tieltä eikä anna lapsen ponnahtaa lattialle ainakaan kovin korkeelta, niin kyllä se pinnistely siinä ajankuluna menee.

– Juoksuharjotukset. Etukenossa eteenpäin, välillä sivulle vaappuen, mutta pääasiassa jalat vauhdilla eteenpäin viuhtoen. Pakoon tietysti. Eniten vapisuttaa sillon, kun harkan saa alkuun kädessä heiluvat pöydänkulmalta kurotetut sakset, tai suussa sojottaa mikä tahansa keppi tai tikku.

– Tajuaminen. Jollain tavalla oli hyvä, kun vauva ei osannut mielessään yhdistää asioita eikä osottaa tunteitaan tiettyä asiaa kohtaan. Nyt pieni mieli raksuttaa ketjua haluan-en saa-haluan!-en saa-harmittaa-harmittaa ja paljon-näin osotan sen. Ks. kohta Heittäytyminen.

Toisaalta, oppii pienokainen muutakin:

– Tajuaminen ja tunteiden osottaminen teoin. Ihana äiti! Ihana isi! Kävelenpä luokse ja halaan jalkoja, painan pään polvelle. Hei ne halaa toisiaan, nostanpa kädet ylös niin pääsen syliin, katselen molempia kasvoihin ja hymyilen.

– Puheen ymmärtäminen. ”Mennään syömään”, ”haluatko suihkuun”, ”onko vaipassa jotain”, ”nosta jalkaa”, ”ojenna käsi”, ”lähdetään ulos”, ”ota paita pois”, ”anna suukko”, ”vie äidille”, ”halaa isiä”, ”luetaanko kirjaa”, ”näytä hampaita”, ”tanssitaan”. Kaikki menee jakeluun ja normitilanteessa tyyppi jopa toimii asian ilmottamalla tavalla. Vitsi niin makeeta, se tajuaa mitä mä puhun, meillä on kommunikaatio ja yhteinen kieli!

– Syö mitä vaan. Tietenkään M:lle ei syötetä mitä vaan, mutta teoriassa se voi syödä mitä vaan ilman typeriä, siis järkeviä ruokanillityksiä, siis -rajotuksia. Eli ei ehdotonta miettimistä mihin vaan lähtiessä, että onko nyt edes jotain sopivaa hätävaraa mukana. Lisäks syö myös ite, eli kun ruuasta vaan saa sopivan otteen, voi itekin tehdä vähän muuta (syödä, puhua) kun istua lusikka ojossa.

– Nukkuu. Yöllä. 12h. Kerralla. Kiitos.