Tag: äitiys

Luin Aamulehteä. ”Joanna Kuvaja, 29, kaataa kahvia kuppiin, jossa lukee vaaleanpunaisella äiti. Sen hän sai rakkaalta anopiltaan neljä vuotta sitten esikoisensa synnyttyä.” Hahah, hauska ajatus, mä ajattelin, että tollasella nuorella ihmisellä on sellanen äiti-muki. Meidän äitilläkin on sellanen, on kai niitä aika monella äidillä. Niin, äidillä, mullakin voi olla. Mullakin vois olla tollanen muki! Äiti-muki! […]

Lähtökohtasestihan tää on aika rujo asetelma. ”Aika ennen lasta” ja ”aika nyt”. Silloin ennen ja nyt. Entinen elämä, tämä elämä. Kaksi erillistä? Samaa elämäähän tää on, yhtä ja samaa aikaa. Jotain on elämässä enemmän, jotain vähemmän, joskus tulee jotain uutta. …kerrassaan upeaa filosofointia. Okei siis ajatushan oli se, että mitä kaipaan sieltä elämänajasta kun mulla […]

Olen saavuttanut tietyn tason vanhemmuudessa. Hurmaavan tason. Kun lapsi oksentaa aamupalapöydässä, ensimmäinen, täysin harkitsematon reaktio on työntää omat kädet alle. Tätäkö se on se uhrautuvaisuus? Taputan itseäni olalle kuuratuin käsin. (Edellisen kerranhan kun laps puhalsi kunnolla mun vieressä, loikkasin kauemmas niin vauhdilla että melkein putosin sängystä. Sillon se oli normaalia.)

Kun olin ollut äiti reilun vuoden verran, kävin läpi miten homma oli toiminut. Totesin, että elämä ja tekemiset meni suurin piirtein niin kun olin ajatellutkin, eikä mitään ”kaikki meni päälaelleen” -kokemuksia ilmennyt. En myöskään oo joutunut pyörtään mitään tiettyjä periaatteita (koska niitä ei oo ollut, hehe), vaikka ilmeisesti niin piti käydä. Edelle linkitetyssä postauksessa oli […]

Jos ette vielä tiennyt, niin lapsen saamisen jälkeen elämä on paskaa. Elämä sisältää vaan lapsia ja likaa, joita siedetään väsyneenä ja yksin. Ja nälkäsenä, koska ”ainoa ruoka, jonka ehtii syödä lämpimänä, on jäätelö”. Noh, joku Iltalehdenkin lukija on sentään huomannut lasten mukana tulevan rakkautta ja herkkyyttä, mutta muuten muutosta on vaan negatiiviseen suuntaan. Lähes neljänkymmenen […]

Vuosikatsauksessa mainitsin, että äitiydestä ei  ilmennyt mitään jäätäviä yllätyksiä. Mieleen tuli kuitenkin yks asia, josta oon yllättynyt. Se, että pärjään kun pärjäänkin väh(emm)illä yöunilla. Mun suurin pelko (ja todellakin pelko, muutaman kerran itkinkin siitä hätäännyksestä etten ehkä saa nukkua tarpeeks) oli väsymys ja siitä seuraten se, että nukahdan väsyneenä kesken päivän ja vauva esim ryömii […]

Kirjotus on ollut ajatuksen alla pitkään, koska aihe on niin vaikee tiivistää. Vuosi on ollut valtavan pitkä ja kovin lyhyt, on tapahtunut niin paljon ja silti kaikki on ollut tavallista. On konkretiaa ja tunnetta. Yritetään. Heti alkuun mun on todettava, ettei vauva-arki tuonut mukanaan mitään järkyttäviä yllätyksiä. Tää johtunee siitä, että mulla on pieni pikkuveli, […]

Oon viime aikoina luonnollisesti miettinyt paljon äitiyttä, äitinä olemista, lapsen kasvatusta, arkea ja kaikenlaista mikä vauvan ja sittemmin lapsen kanssa elämiseen liittyy. ”Vuosi äitinä” -kirjotus vielä muhii, mutta yks yleinen asia mulla on ollut mielen päällä jo pidemmän aikaa. Se, millasta ”oikeen äitiyden” oletetaan olevan. Melkeinpä, kuka on vähän enemmän äiti kun joku toinen. En […]

Lapsiperheen arki on raskasta! Lapsiperheen arki on kiireistä! Mitään ei ehdi, kaikkea vaaditaan, kukaan ei oo tyytyväinen. Mutta onhan tää elämän parasta aikaa! Vaikka päivät onkin sinnittelyä, väsymystä ja kiukkua. Kaikilta. Ensin vedottiin, että lastasi saattaa vituttaa. Sitten ”humoristisesti” käännettiin samat tilanteet siihen, kuinka mutsiakin saattaa vituttaa. Molemmat kirjotukset herätti ainakin itsessä aika monta ajatusta. […]

Jotkut äiti-lapsi-aiheiset kuvat, mietelauseet ja humoristiset, yleensä kliseiset pätkät äitiydestä/vanhemmuudesta on ihan hauskoja. Usein ne kuitenkin aiheuttaa lähinnä hymähdyksen ja huokauksen, stereotypioita kun ei aina jaksa vahvistaa. Yks värssy mikä mua erityisesti nyppii, on tämä ”Ennen kuin minusta tuli äiti”. Ei vois olla rasittavampaa kuvausta siitä, miten lapseton nainen on huoleton, pikkutarkka ja raukka joka […]