Tag: tunteet

Mies alkaa jo tottua siihen, että mä yhtäkkiä vaan istun sohvalla itkemässä. M:n halaukset ja ”onko äitillä paha mieli?”-kysymykset sen sijaan on vähän harmillisia. Itsehillintää, harjoitellaan. Ei, en aio raportoida teille jokaista raskausajan itkua, johan siinä kuluis näppiksesta numerot loppuun. Mutta… https://youtube.com/watch?v=LEnHgoSz7r0 Mää en kestääää-äää-ääää-ä. 🙁

Selailin neuvolasta saatua äidin ja isän kirjaa. Raskausviikkokehitysten väleissä oli muutakin jutustelua, muutamia runojakin. Eihän siinä sitten paljon tarvittu, kun….. nyyyyyyyhkis nyyyyyyyh voi vauva ja onnellinen lapsi ja nyyyyyyyh. Voi kun kaikilla lapsilla olis hyvä olla. Nyyh. Ja mun toinen, jo vakituiseks kehkeytynyt itkuongelmani (jep, niinkun kerroin, tätä huolta ja miettimistä ja itkua on ollut […]

Mikäpä muu olis mukava aihe tähän valon, rauhan ja ilon juhlan alle, kuin stressi. Tuo mielen jäytävä, päivät pilaava ja kaiken muun alleen hautaava ahdistus. Ahdistus siitä, että tarttis tehä, pitäis pitäis, pakko on. Aion kylläkin puhua siitä ihan ulkopuolisena, koska meidän kotikolossa stressiä ei oo näkynyt. Oon ajatellut, että joulustressi on vähän sellanen joojoo-juttu, […]

Keksittiin kesällä, että M:lle vois hakee kunnalta kerhopaikkaa. Tiedättehän, muutama tunti viikossa muiden lasten kanssa piirrellen ja eväitä syöden. Joo, haetaan! Vähän kiva, se pääsee kerhoon. Kesällä keksittiin. Harmi vaan, että hakuaika oli ollut maaliskuussa, joten kerholaisemme ei päässyt kerhojonoon ihan kärkisijoille. ”Olette jonossa”, kaikui vastaussähköpostissa. Aamulehdestä luin, että kyseiseen kerhoon on jonossa kymmenen lasta. […]

Olen kohdannut tilanteen, jonka seurauksena on pitänyt tutkiskella sydäntäni ja palata ajassa hieman taaksepäin. Ja todeta: olen pahoillani. En ymmärtänyt. Anteeksi mieheni. Nyt ymmärrän miten se pää vaan räjähtää, kun lapsi ei nuku. Kun M oli vauva, oli joskus vaihe, että mä nukutin sen melkein aina. Se rauhottu mun sylissä heti, halus mun syliin jos […]

Käytiin tänään pyörähtämässä Haiharan taidekeskuksen Wanha Haihara -päivillä. (Ootteko muuten ikinä ollut missään ”vanhassa” tapahtumassa, jota ei kirjotettais wanha?) Kyse ei ollut mistään ihan lähiaikojen vanhasta, vaan… jotakin keskiaikaista vanhaa. Siis wanhaa. (Lähtiessä harmittelin, kun en enää jaksanut kaivaa kameraa laukun pohjalta, enkä saanut kuvaa söpöstä keskiaikamekkolapsesta. Mutta kas, viimeisimmän kuvan oikeessa reunassa hän kuitenkin […]

Ei voi olla totta. Vannoin, etten havahdu tähän, mutta nyt havahdun kuitenkin. Lapseni on jo noin iso. Mitä on tapahtunut? Mihin se aika meni? Miten se voi olla jo takana? Se pieni vauva, joka oppi kääntymään, ryömimään, haparoiden kävelemään. Pallerona sylissä. Nyt istun pöydässä ja katselen, kun tyttö istuu tavallisella tuolilla, syö sujuvasti haarukalla. Hörppää […]

Mitä sitten, vaikka kukaan ei ottanutkaan mukaan villasukkia ja tumppuja? Mitä sitten, vaikka hengitys höyryää? Mitä sitten, vaikka takkapuita juostaa tihkusateesta vähän väliä? Mitä sitten, vaikka uimaan piti mennä kengätkin jalassa?   Mitä niistä, kun mökillä on kaikki kuin ennen, kun pöydät on vähän väliä täynnä, kun ympärillä leijuu serkkuspirit, kun lasta hoitaa kaikki muut […]

Hohhoijaa. Siinä tiivistettynä mun ekat ajatukset, kun facebookissa alko pyöriä Lastensairaalan keräysmusiikkivideo. Katsomattakin tiesin, mitä siinä on : lässynlääsanoja, koskettavia kuvia, mahtipontista musiikkia ja joku hyväntahtonen Lauri Tähkä. Voi kun itkettävää, joojoo. Soitellessani youtubesta lastenlauluja, oli Lohtu-video etusivulla. Ajattelin, että katotaan se nyt sitten. Ja mitä siinä olikaan? No siinä oli lässynlääsanoja, koskettavia kuvia, mahtipontista […]

Taisin käydä kevätkuplassa. Kuten oon kertonut, aina välillä humpsahdan lapsikuplaan Se se vasta on kokonaisvaltaista. Siihen takertuu ja miettii jopa miten helppoa olis, jos elämässä ei oikeesti ois muuta kun lapsi. Aina vaan olis lapsen kanssa, tekis mitä lapsen kanssa tarvii tehdä, menis lapsen mukaan. Siinähän se pyöris. Hetken se tuntuu helpolta ja mukavalta, sitten […]