Tag: vauva

Katselin hetki sitten kuvia vauvan nimiäisjuhlista. Katse kiinnittyi tyttäreen, joka näytti niin pieneltä, niin hennolta, niin lapsenkasvoiselta. Viime kesänä! Oon jo ehtinyt tottua tuohon vahvajalkaiseen, yli metrin mittaiseen ja poskista kaventuneeseen leikki-ikäiseen niin, että lähes vuoden ero tuntui valtavalta. Ihan melkein mieleen hiipii ajatus, nyt se ei enää ole niin pieni, miten siitä on tullut […]

Jos voivat raskaudet olla erilaisia, niin niinpä voivat lapsetkin. Kun vauva syntyi, ensiajatus oli, että ilmetty siskonsa. Sittemmin… kyllä ne sisarukset on, mutta kovin ovat erilaiset. Kaikki lähti jo synnytyksestä. Kuten viime postauksessa mainitsin, esikoisen ja kuopuksen synnytykset olivat avautumis- ja ponnistusvaiheiltaan aivan päinvastaiset. Myös kun M syntyi, hän itkahti hippuisen vasta hetken pöydällä makoiltuaan, […]

Poika täytti neljä kuukautta. On juuri se aika, jolloin on vaikea kuvitella perhettä ja elämää ilman häntä. Muistan kyllä millaista oli yhden lapsen kanssa, muistan kyllä millaista oli ilman vauvaa. Mutta nyt kun vauva on täällä, tuntuu ajatus meidän kolmihenkisestä perheestämme jo vähän hassulta. On myös se aika, jolloin vauva tuntuu jo tutulta ja omalta, […]

Loppuraskauden aikana juteltiin äidin kanssa jotakin sellaista, että kuka on minkäkin ikäinen. Onko se ”keski-ikä” nelikymppisenä vai kuuskymppisenä, onko kakskymppinen vielä ihan nuori, vai olisko se nuori aikuinen vai kohta jo aikuinen. Pohdiskelin, että voishan munkin jo kolmekymppisenä sanoa olevan keski-ikäinen, vaikken ihan siihen kliseiseen permanentattuun tätipönötykseen asetukaan. Vai ehkä mä olisin nyt vaan aikuinen, […]

Viime viikolla perheemme sai uuden jäsenen. Hän lähti syntymään aivan yhtäkkiä ja oli viiden tunnin päästä sylissä. Hän on hurmaavan suloinen, rakas, aivan siskonsa näköinen pieni poika. Maailma mylläytyi taas ympäri.   <3 <3 <3 Vau mikä toinenkin vauva.

M on ihan kohta kymmenen kuukauden ikäinen. Melkein siis vuoden! Ihan tässä herkistyy. Nyt muuten oikeesti taidan ekoja kertoja herkistyä vauvan kasvamisesta… Varsinkin kun on muutamana päivänä nähnyt lähipiirin kuukauden ja parin ikäisiä vauvoja, iskee jotenkin lujempaa tajuntaan se, että M on jo ”tosi kaukana” vastasyntyneestä rääpäleestä (niin joo, kun oon kutsunut teidän vauvoja nimellä […]

Yhtenä aamuna M konttaili takapihan puulaatotuksella. Pääsi reunalle asti ja matka tyssäs siihen. Vastaan tuli jotain uutta, vihreetä, käsissä pehmeetä ja piikikästä. Mitä nää on! Nurmikkoo piti taputella, repiä, silitellä, vähän laskee päätä maahan ja maistaakin. Tyttö ei liikahtanutkaan sen ääreltä pitkään aikaan. Miten ihmeellistä! Toisena päivänä syötiin pihassa. M:n syömisestä vaan ei tullut mitään, […]

Mä en oo tainnu tehdä ikäkehitysrapsoja sitten kolmen kuukauden, joten nyt on varmaan hyvä aika. M täytti viime viikolla kahdeksan kuukautta. Kahdeksan! En voi tajuta. Mä tässä elelen tyytyväisenä tuoreena äitinä ja oon just sopeutunu ajatukseen että mulla on vauva, ja nyt mun pitäis alkaa ymmärtää että me ollaan jo vanha lapsiperhe ja meillä on […]

Sano jotain, niin se muuttuu. Tää tuntuu pätevän myös vauvaelämässä. Kunhan ehdit jollekin kertoa mikä on perheen rytmi, miten vauva nukkuu tai millanen se on, niin eikös kyseinen ”vaihe” oo jo taas ohi ja homma keikahtaa mihin sattuu. Nyt muutosta on alkanut ilmetä vierastamisessa ja vanhempaan leimautumisessa. Tyttökaverit kävi meillä lounaalla tässä eräänä päivänä. Jätin […]

”Alun perin skeptismi oli Pyrrhonin perustama hellenistisen filosofian koulukunta. Antiikin skeptikot pyrkivät osoittamaan erilaiset tiedolliset väitteet epäpäteviksi. Tämä liitettiin elämänkäsitykseen, jossa keskeistä oli mielenrauhan saavuttaminen tietämättömyyden tunnustamisen kautta. Nykyään skeptismillä tarkoitetaan usein yliluonnollisia asioita koskevia väittämiä kohtaan suunnattua epäilyä.” Näin kertoo tieteellinen lähteeni Wikipedia. Tutulta kuulostaa, tunnistaudun viimeisen lauseen skeptikoksi. Oon just se henkilö, joka […]