”Tärkeintä on johdonmukaisuus”

Niinhän sitä aina sanotaan. Joka oppaassa ja kaikkien suulla, telkkarin supernannyllakin se tuntuu olevan ainoo (ja toimiva) ase. Mä TIEDÄN että se on tärkeintä ja oon aika sataprosenttisen varma, että se tuottaa tuloksia. Pirun johdonmukaisuus, missä olet kun tarvitsen sinua.

Täällä kun on ollut vähän hankalia öitä. Ja vähän lisää vähän hankalia öitä. Taputan itteeni olkapäälle siitä, että oon kuitenkin pyrkinyt toimiin suhteellisen taitavasti ja johdonmukaisesti. Jostain kumman syystä se oman pääni pitäminen vaan karisi tehokkaasti viime yönä, jollon M pääsi kun pääsikin jossain vaiheessa rinnalle syömään, ”syömään” ja nukkuun. Useempaan otteeseen. Saatto johtua siitä, että yön eka puolisko meni tunnin ja puolen tunnin unipätkissä. Loppuyö sentään ehkä kahden, melkein kolmen.

Mut eihän näin pieni, alle puolivuotias vielä ymmärrä johdonmukasuutta? Se ymmärtää vaan se että se hylätään ja annetaan huutaa ilman turvaa ja ruokaa… tai siis ilman ruokaa ja huvituttia. Eiköniineiköniin.

Eilen ei tullut annettua yhtään sosetta, toivotaan että kyse oli siitä. Tänään sitten lapataankin aika huolella porkkanaa naamariin.