Tein vähän simaa
Vappu on tulossa, ja perheellisenähän sitä juhlitaan hieman toisin kuin ilman lapsia. Nautitaan kotipihaan puskevista kukannysistä, syödään vähän tippaleipää, heilutellaan viipperää ja käydään onnellisena ajoissa nukkumaan, herätäksemme auvoisaan vapunpäivään jolloin syömme nakkeja. Kuten huomaatte, ei harmita YHTÄÄN että tällä hetkellä ei tarvi miettiä hakisko alkosta valkkarin, skumpan vai molemmat, soitella kavereille että mitämitä, varata varuiks vähän siideriäkin ja muutama olut kans kun kyllähän ne säilyy jos ei ne mee. On myös vaan ihanaa kun ei tarvi miettiä onko baareisa liian ruuhkasta, kenen luona alotellaan, ei tarvi toivoo auringonpaistetta, ei tarvi yhtään fiilistellä kevättä ja juhlahumua, voi vaan istua kotona vetämässä niitä pirun nakkeja ja lapata yhelle porkkanasössöö naamariin, sateen hakatessa kattoon.
Noniinnoniin. Ei se vapusta pois jäävä sihahtelu nyt ehkä maailmaa kaada. Tosiasiassahan mua kerrankin huvitti jopa ostella vappukrääsää lapselle, mut jätin vielä kuitenkin huiskat ja serpentiinit kauppaan (koska lapsi vaan söis ne). Luulen että lapsen kanssa juhlapäivät on sinänsä erityisempiäkin, kun voi enemmän eläytyä siihen lepposaan hauskanpidon tunnelmaan ilman hötkyilyä, ja se lapsen tunnelmahan tulee koristeista ja kaikesta oheissälästä. Mua ei oo hirveemmin huvittanu ripustella kotiin mitään joulukoristeita, kylvää rairuohoo tai muutenkaan hommailla mitään tollasta. Ehkä niistäkin alkaa tuleen hyviä ohjelmanumeroita sit kun muksukin innostuu. Voidaan sitten parin vuoden päästä palata tähän, että kuinka monta tonttukoristetta jaksan oikeesti leikata ja kuinka monta ilmapalloo tulee puhallettua…
Mut vaikka kaikkiin noihin ei panostaiskaan, niin mä voin keskittyä ruokapuoleen. Se kun on kuitenkin hauskaa puuhaa, eikä tunnu pakotetulta. Siispä vaikka M vielä tänä vappuna onkin vesi- ja maitolinjoilla, päätin tehä simaa. En oo koskaan aiemmin tehny! Meninkin ihan kokkauksen juurille, ja tein vanhojen kunnon Marttojen ohjeen mukaan. Jotenkin vaan tatsi ei ollu kauheen hyvä… ensinnäkään mulla ei ollut kunnon vaakaa enkä jaksanut miettiä muuntosuhteita, eli sokerigrammat meni mittailemalla satagrammasia pussin kyljestä. Sit en tajunnu, että viis litraa on suht iso määrä nestettä. Ainakin isompi kun se peruskattilallinen, johon ensin viskasin aineet. Piti siis ottaa toinenkin kattila käyttöön, ja kylläpä oli vaikee jakaa muutama litra nestettä tasan. Operaatio oli niinkin hankala, että litra toiseen ja puoltoista litraa toiseen. Mua varmaan häirittiin hirveesti, koska neljän desin mittaa käyttäessä mun piti kaadella nesteet kahdesti edestakasin, laskutoimitus oli niiiiiin hankala ja lopputulos silmämääräsesti liian epätasanen. Sitruunat ja sokerit toivon mukaan meni suunnilleen tasan. Vähän oli kyllä liian epäselviä ohjeita marttasilla, esim. että seoksen pitää antaa seistä kannen alla ”jonkin aikaa”. Onkohan se vartti vai kaks tuntia? Päädyin johonkin siihen väliin. No sitten hiiva. Anteeks vaan mut mistä tiedän paljonko on ”nokare”? Milli vai puoli palaa? Jossain toisessa suunnilleen samanvetosessa ohjeessa mainittiin herneenkokonen nokare, et sillä mentiin.
Ja tuolla se nyt tekeytyy! Haisee jo vähän simalle! Ja nymmää lähen ostaan suppiloo! Luulen että yhdellä henkilöllä toteutettu kaato-operaatio kattilasta siivilän kautta pulloon (tai välissä kannuun) ei välttis päättyis kunniakkaasti.
Tässä on juhlakausi muutenkin, tänään ja huomenna teen pari jutskaa 8-vuotissynttäreille ja ens viikolla on vappubrunssi! Tai sisäpiknik, tai jotkut syömingit kuitenki. Pysykää siis kuulolla, taattua kokkiviihdettä tarjolla.