Tilannekatsaus murteella

Okei siis Mindekalla oli tällane haaste. Kirjotetaan ihan perusjutuista mut omalla murteella. Mää tiiän jo ny että tää on sikavaikeeta, koska ei tekstissä näy ne painotukset ja miten sanat limittyy yhtee. Mun pitää nytki jokanen kirjotettu lause sanoo äänee ja oikein kuulostella, mistä ne kirjaimet jää poies ja mikä sana vääntyy millasekski. Koitetaa.

Mää oon asunu Tampereella melki aina, muutaman vuaden eka piänenä muualla mut Pirkanmaalla sillonki. Parikymppisenä asuin vuaden Rovaniämellä, ja mää muistan ku kerran olin täälä kotona ja puhuin jotai, ja mun kaveri alko nauraan että ooksää vähäl Lapista. Olin kuulemma sanonu jotenki ”alaakerrassa” ku puhuin alakerrasta, eli niinku venytin sitä aata. En ees tiä puhutaanks siä just nii, mut sillo huamasin että tosi helposti tarttuu eri ihmisten puhetyylit. Aika vahvana mulla tiätty tää oma o, vaikka nyt huamaa että kirjotettuna tää puhe vaikuttaa ainaki välillä ihan tavalliselta, sellaselta mitä siistittynäki kirjottaa. Lähinnä noi jokkut vokaalit muuttuu, mut enemmän kai se murre kuuluu si puheessa.

Mut mää ny kuitenki päivittelen vähän jotai, ku en oo hetkeen kirjotellu. Joulu oli ja meni, aikamoista haipakkaahan se on ku on useempi mukula talossa. Oli ruakaa ja lahjoja, tuntuu että aika palijo kaikkee säätämistäki vaikkei siinä ny kai kauheesti mitään tehtykää. Tosi nopeeta tuli jo arki, kai ku omassa korissa ei oo mitään koristeita tai sellasia. Vähän jotenki epätiatone ja höntti olo, ku toisaalta aattelee että tässä on ny lomaa mut toisaalta pitäs taas jo kattella kouluhommia. Kursseille oon sentäs muistanu jo ilmottautua, mut kirjojahan ois aina luettavana. No mut eiks huamena oo maanantai, se on hyvä päivä alottaa kunnon uuret puuhat taas.

Uuteen vuateen meillä ei oo mitään suunnitelmia, mulla on synttäritki jo tammikuussa ni venataan piletystä sinne. Varmaan ollaan kolmistaan kotona ja syärään nakkeja, vähä helmee. Aiemmassa kämpässä oli hyvä ku asuttiin esikaupungissa kuurennessa kerroksessa, vähän näky sikana raketteja joka pualella. Ny täällä maantasalla ei oikeen näy, ku ei pikkutalojen välissä voi ampua. Tua lähellä urheilukentällä kai ammutaan enemmänki, saa nähä näkyyks ne jostain ikkunasta vinosti meille. Viime vuanna mää olin vuaren vaihtuessa jo nukkumassa, ku oltiin M:n kaa kaksin kotona. Sillon mulla oli se henkinen kuahu, oiskohan ny muuten peräti kuahuviiniä sitte.

Mää koitan palailla aktiivisemmin sitte taas tammikuussa, tää ny on ollu vähän tällasta joulukiireilyä nii ei oo palijo ehtiny kirjottaan. Mää muuten vähäm miätin jos vaihtasin tän plogin nimee! Ku ei toi vauva ny enää mikääv vauva varsinaisesti oo, emmää kauheesti pitemmälle miättiny sillonku tän perustin. Että jos tehtäis sillai, että mää jossain vaiheessa vaihdan tän nimen vaikka sellaseks ku VAU MIKÄ MIMMI. Eiks oo hyvä? Sit pysyis vähän niinku samana, mut vauvasta on jo tullu mimmi. Ja sit toi voi tavallaan tarkottaa myäs mua (sopivan vaatimatonta sanoo ittestään noin eks o) ku määki oon mimmi, ni sit voin ihan reilusti kirjottaa enemmän omistaki jutuista jos huvittaa, ku ei tää ois nimeltäänkää leimautunu nii vauvaplogiks. Mutta mennään ny viä hetki tällä nimellä kuiteski.

Ei muuta ku moro ja hyvää uutta vuatta kaikille!

suhteet oma-elama hopsoa ajattelin-tanaan
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.