Tukkakorjaus

Tiiättekö, kun sitä kattelee omaa tukkaansa ja ajattelee, että no onhan tää vähän tämmönen. Vähän halju ja huonolatvanen, pikkusen ylikasvanutkin mut noh, ihan tämmönen. Sit käy kampaajalla ja huomaa, ettei se vanha tukka ollutkaan ”vähän tämmönen” vaan ”VOI KAUHEE”. Joo näin pääsi taas käymään. (Muutos tekee sen useinkin, ikkunoissakin. Meidän vanhat ikkunat oli ”vähän kulahtaneet”, remontin jälkeen kiersin asuntoo ja hoin vaan, miten kerrassaan hirveet ne vanhat pokat olikin.)

Kampaajallekin sanoin, että on se ihme. Melkein mikään ei muutu ja silti muuttuu kokonaan. Kyllä sitä saakin syvällisiä ajatuksia ihan vaan saksista ja väripurkista. Mut kattokaa ny!

Tommosena mää lähin:

(Joo, ehin ottaa yhen kuvan ja sit loppu akku ja juoksin bussiin, ei ollut kauheesti valinnanvaraa poseerauksissa.)

Ja tommosena mää tulin (tuulenpuuskasta, kuka sitä nyt ehtis suortuvaisiaan kammata):

Tyvi, latva ja vähän kiiltoo, mähän oon kun uus ihminen!