Uusi ja iisi lempikampaus

Mulla on hämärä mielikuva, että olisin alunperin bongannut tän idean jostain blogista. Kiitos siis sille joka tämän kampauksen esitteli, en vaan yhtään muista kuka se oli. Aikaahan siitä jo on, koska millonkas mä jotain juttua alkaisin ihan suinpäin testaileen, ehei. Yleensä tietysti unohdan kaikki niksit, mutta tää pompsahti jostain muistin sopukoista esiin ihan yhtäkkiä. Ja onneks pompsahti! Kyseessä on meinaan supersimppeli ”kampaus” jota voi varioida hiuspannan tyylillä, asennolla, kiharalla ja ties millä varmasti monella eri tavalla.

Taakse rullattu hius voi vivahtaa 20-lukuun, 70-lukuun tai miksei vaikka 2000salibandyhiusnauha-lukuunkin.

Siistimmin ja nätimmälle nauhalle rullatut (lue: tungetut) hiukset käy parempaan juhlaan:

 

…ja sinne tänne syrtätyt hiukset hikipannalla kotipäivään:

 

Semijuhlaan on tietysti vaihtoehto, siltä väliltä:

(Vähän tärähti.)

Mun tiukan suoralle tukalleni helpoin vaihtoehto on tollanen kiintee tai ainakin kiinteähkö paketti, jos yks suortuva koitetaan laskee kauniisti ympärille niin koko tukka seuraa perässä. Siispä kiharapäät, näyttäkää versionne! Ja muutkin kokeilkaa ja esitelkää, pienilläkin eroilla saa jo ihan eri lookkia. Tää on äärettömän hyvä vaihtoehto ainakin meille, jotka ei osaa olla tukka auki, mutta jatkuva kiinni sitominen kiusaa hiuksia ja päänahkaa. Näin se pysyy hellästi kiinni.

Ai niin ja tää siis tehdään niin, että hiuspanta, siis sellanen yhtenäinen, asetetaan auki olevien hiusten päälle haluttuun kohtaan. Voi kiinnittää pinneillä ainaki vähän. Sitten käännetään hiusten latvat pannan alaosan päälle, tungetaan sopivasti, voi vähän kiristellä, ja tarpeen mukaan kiinnittää pinneillä. Joku voi myös epähuomiossa tehdä siitä hiusrullasta kovan möhkäleen hiuslakalla, ihan oman harkinnan mukaan.