Uusi taito

Siis oonksmää yhtään muistanu raportoida tänne aina kun M on oppinut jotain uutta?! En varmaan, aijai miten kuulen äiti-ylpeyspisteiden rapisevan… no, M osaa ryömiä ja istua. Jeejee. Osaa tasapainolla korjata heilumista istuma-asennossa, ja siitä kaatuessaan osaa ottaa kädellä sen verran vastaan, että kiepsahtaa mahalleen. Ryömii lujaa, potkii vauhtia välillä yhdellä ja välillä kahdella jalalla, välillä menee tiukasti maha maassa ja välillä pönkii mittarimatona ylös ja alas.

Viime aikoina on noussut konttausasentoon, mutta ei osaa liikkua siinä. Ketkuttaa hetken, lysähtää alas ja lähtee ryömiin. Saatuaan hyvän otteen esim lelulaatikon reunasta tai lehtihyllystä kurottaa, kiskoo koko kropalla ja pääsee notkoselkämäisestä roikkoasennosta löysään polviseisontaan. Minkä jälkeen lysähtää alas.

Muutamana iltana on autettu M polvi-istuntaan, kun se pinnasängyn reunassa roikkuessa on punkenut tuohon edellä mainittuun vapisevaan polviseisontaan. Ja tänä aamuna (kello 6.51, hmph) herättyäni kiljahdukseen ja avattuani silmät, mitä näinkään. Siinä se istu polviensa päällä pinnasängyn reunaa kolistaen, luonnollisesti valtavan riemuissaan kun oli itse päässyt siihen! Hauskan näkönen pieni pygmi.

Tässä välissä ois kuva tästä tyylikkäästä asennosta, jos oisin ottanut sellasen jossa ei näy naama. En oo, sori.

Pitänee ottaa työn alle pinnasängyn laidan nosto tai siirto kiinni meidän sänkyyn, lisäks ois ehkä hyvä eläytyä hetkeks vauvan rooliin ja miettiä mihin kaikkeen se voi kiivetä ja eliminoida edes ne jotka saattaa keikahtaa sen päälle. Kirjahyllytoimenpiteet on ehkä lievää vauvavoimien yliarviointia.