Uusi vuosi, uudet ajatukset

wp_20151229_001_0.jpg

 

Vuodenvaihteen jälkeen luin Aamulehdestä artikkelia uudenvuodenlupauksista. Edellinen pätkä on lainaus moraalifilosofi Timo Airaksisen kommentista, ja luettuani sen hymähdin. ”Just noin! Muutenkin ankeeta, niin pitää itteään alkaa kiusata. Lupauksia, ei ne pidä kuitenkaan. Parempi kun ei edes yritä, niin ei epäonnistu. Noloa ja teennäistä.” Jäin tuijottaan tekstiä ja kuunteleen ajatuksiani. Näinkö mä ajattelen? Noinko negatiivinen mä olen? Älä, älä, ei, ei. Kuinka surkeaa.

Tiedän kyllä, että en halua epäonnistua. Siksi en usein edes yritä. Teen vaan, jos tiedän jo valmiiksi osaavani. Jos on pakko tehdä, enkä osaa, lyön asian vitsiksi. En haluiskaan osata! Nauretaan mulle yhdessä! Pääsykokeisiin luin lähes salaa, tenteistä en kerro muille, laihdutuskuuri on mun yksityisomaisuutta ja punnertaa voin yrittää vaan yksin pimeässä. Eipä pääse muut ilkkuun, kun mokaan. Enkä oikeesti ees yrittänyt!

Asenne on kuitenkin masentava. Oikeastiko ajattelen, että on parempi pysyä kiukkusena nollassa, kun edetä johonkin yrityksen ja erehdyksen kautta? En tietenkään. Mutta kun… en tiedä mitä mutta. Kun on vaan niin pimeää ja masentavaakin. Ei varmaan kannata.

 

wp_20151229_003.jpg

 

Mäkin olen vierastanut tuollaista ajatusta. Ja koska en halua ruoskia ja syyllistää itseäni, en ole halunnut lausua muutostarpeita ääneen. Näillä mennään, ihan hyvä mä olen, manana manana. Vanne on ollut niin löysällä, ettei sen päistä enää edes ylety kiristään. Ja mä olenkin hyvä. En halua ajatella muutosta siksi, että olisin huono, vaan koska haluan olla parempi (vannon etten kopsannu tota mistään self-helpistä!). Haluan olla aidosti tyytyväinen itseeni, en vain sanoa ja uskotella niin.

Ja sitten tuli uudenvuodenlupaus! Päätin muuttua! Ihan omassa mielessä, muilta salaa tietysti. En ehkä löydä täydellistä mind shuita kertarysäyksellä, mutta aloin harjotella. Ja harjottelen edelleen. Ihan pienenpieniä asioita, hymyile peiliin, hymyile toiselle, ajattele positiivisesti, etsi hyvät asiat. No okei noi oon ehkä lukenut jostain mullistavasta elämänmuutoskirjasesta. Mutta nää on just niitä asioita, joihin mun pitää tällä hetkellä kiinnittää huomiota. Ei ehkä tunnu merkityksellisestä päivän kululle, sanooko aamulla itselleen näytätpä karseelta vai vietä kiva päivä, mutta siinä vaan on tärkeä ero. Väsyneenä pitkin kämppää raahustaessa tuntuu mukamas helpottavalta karjua se väsymys ulos toisen jättämille likaisille astioille, mutta tosiasiassa olo ei siitä parane. Suuressa Elämänmuutoksessani koitan vähentää karjumista. Haluan olla itselleni ja muille mieluisa ihminen.

Jos joku vielä on linjoilla, kertokaa ihmeessä, lupasitteko te jotain? Ja mitä ajatuksia lupailut muuten herättää, lupaatteko imuroida useemmin (tänkin mä muuten lupasin, sopiva vastapaino elämänasennelupaukselle! Tosin lupasin ton vasta toissaviikolla ja unohdin heti seuraavalla, että menköö perinteisempään kategoriaan.) vai tehdä jotain mullistavaa? Ei siitä vuodenvaihteesta nyt niiiiin kauan ole 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *