Viikonloppuvapaa
Saatiin vihdoin useampi aikataulu ja päivämäärä sopiin yksiin, ja päästiin E:n kanssa yhteiselle kahdenkeskiselle vapaalle. Lauantaiaamupäivällä heivattiin M isovanhempien hoiviin ja lähdettiin kulttuuririentoihin. Tällä kertaa suuntana oli TTT:n esitys Prinsessa. Oon lukenut kyseisen kirjan ja tainnut nähdä elokuvankin, mutta teatteri oli nytkin vavahduttavin. Suositella voi, vaikkei esitys kokonaisuutena meekään kärkikaartiin nähdyistä. En oo toiminnan asiantuntija, mutta ehkä uskallan silti sanoo että ohjaus tuntu paikotellen erikoiselta, välillä olisin kaivannut jotakin yhteensitovaa muutamien kohtausten välillä tai muuten sulavampaa etenemistä. Sen sijaan niin hyvää laulantaa kuulee harvemmin, muutaman kerran vaan istuin silmät kiinni ja kuuntelin. Musiikki- ja etenkin tanssikohtaukset oli myös plussaa, tosin sotatakaumia, pauhaavaa musiikkia ja tuskasen karjuvaa (taitavaa) laulua sisältävä kohtaus oli melkein jo liian ahdistava kaikessa päälle hyökyvässä tunteessa. Muutenkin olin kyyneleet silmissä useempaan otteeseen, mutta se on mulle enemmän sääntö kun poikkeus.
Päivänäytöksen jälkeen suunnattiin syömään, joskin ilman pöytävarausta piti ensin kääntyä parilta ovelta ennen kun löydettiin paikkamme. The Grill tarjos meille illan viimesen vapaan pöydän ja oikein maistuvaa apetta. (Paitsi oon valittanut tästä nyt kaikille ja valitan tännekin! Innoissani kattelin kun kaikille muille kannettiin lisukkeet omassa kulhossaan, odotin saavani hyvän kasan valitsemiani grillattuja kasviksia. Pöh, mun lisuke oli lautaselle lohen viereen laitetut viiden sentin pätkä maissia, kaks viipaletta kesäkurpitsaa ja yks paprikan sivu. Tattis.)
Tunteen paloa, viiniä ja ruokaa, hyvää seuraa ja edessä yö (aamu!) ilman lasta. Sieltä se ujo hymy alkaa pilkistää.
Ruuan jälkeen käytiin kumoomassa pari tuoppia, sössimässä tietovisassa ja lähdettiin nukkuun hyvin. Mukavasti menikin kellon ympäri, ja talviajan myötä oltiin silti hereillä jo ennen puoltapäivää. Ennen M:n hakemista nautittiin vielä aamiainen siihen tapaan kun tietysti aina, vähintään sunnuntaisin.
Ja niin on taas maanantai.