Virikkeitä lapselle

Lapset tarvitsee virikkeitä. Eli mahdollisimman paljon kuvaa, ääntä, värejä, kuvioita, liikettä, ihmisiä ja tekemistä ympärilleen. Näin kasvaa älyllinen, tarkkaavainen, omatoiminen ja sosiaalinen lapsi.

No, kaikki tiedämme, ettei se ihan noin mee. Virikkeitä kyllä, mutta mun nähdäkseni myös hiljaisuutta, tekemättömyyttä ja tyhjää tilaa. Virikkeiden laadusta, määrästä ja etusijaisuudestakin kukin on omaa mieltänsä. Liekö tärkeempää taustalla soiva musiikki, palapeli, uudet ihmiskasvot, metsäretki vai sormivärit. Vai lelut. Hienot ja monimutkaset jotka soi, liikkuu, vilkkuu, joissa on monta nappulaa ja joiden kanssa voi tehdä sitä sun tätä.

Toki lapset, ainakin M, myös niiden muovisten melukasojen perään tykkää. Kuitenkin yks parhaista leluista on tämä:

Jonkun roikkuvan lelun välikappaleeseen kiinnitetty pilttipurkin kans. Mahtava! Tätä se jaksaa pyöritellä, käännellä, maistella, heilutella ja tutkia vaikka kuinka. Kun nostin ”lelun” pöydälle kuvaa varten, M roikku housunpuntissa ja itki, kunnes annoin ton takasin.

Että siinä sulle virikettä.