Voi ei se aivasti!
Meillä on pysytty varsin terveenä. M täyttelee kahdeksan kuukautta, tähän mennessä on ollut yhden yön nenä tukossa ja lähisuvun pyöriessä noroviruksen kourissa M oksensi yömaidot pihalle. Muutenkaan ei kauheesti tuu sairasteltua, joskus on pari päivää flunssaa mutta ei se nyt kauheesti elämää häiritse. Omia isoimpia taitaa olla keuhkokuume pari vuotta sitten ja rauhaskuume tms lukioaikana, liekö joku antibioottikuuri joskus mennyt niiden lisäks. Yleensä tervehtymisohjeena on ollut ”juo lämmintä mehua ja lepää, kyllä se ohi menee”. Hirveen vakavasti ei näemmä olla oltu kipeinä, kun aina on mennytkin. Mitäpä sitä stressaan.
On mukavaa, kun ilmeisesti on ihan hyvä vastustuskyky. En tiedä johtuuko se jostain erityisestä, vai onko se vaan. Jo pienestä asti lääkäriäiti on tainnut töistään kantaa sopivan määrän pöpöjä lapsia turruttaan, meitä on ravittu rehurikkaasti eikä olla oltu turhan tarkkoja hiekkakasojen tonkimisen kanssa. Samaa oon yrittänyt M:n kanssa, nuolkoon lattioita ajatuksella että lika tekee hyvää. Alkuun keiteltiin tutteja ja rintapumppua, melko nopeesti ne kuitenkin jäi. Varastosta kannetuista leluista on pyyhitty enimmät pölyt pois ja kukkaruukkuja vartioidaan sen verran, ettei hirveen isoja multapaakkuja niele. Serkkuperheiden koirat saa nuolla naamaa ja M tunkee päätänsä turkkiin. Tarkotuksena ei erityisesti oo syöttää sille kaikkee mahdollista saastaa mitä eteen tulee, mutta pääosin pois karsitaan vaan myrkylliset, tukehduttavat tai muuten vaaralliset.
Bakteereja ei siis oo pelätty, välillä oon jopa odottanut josko M jonkun nuhakuumeen sais, kaipa siitäkin eroon pyristely osaltaa kroppaa vahvistais. Ja sitten se sai! Voi raukka! Onko mitään niin säälittävää kun kuumeinen laps, ei varmasti. Yllätyin todella omasta reaktiostani, olin niin suruinen ja melkein huolestunutkin, että hyvä kun kauppaan pääsin lähteen. Ja kerrottakoon, että pari päivää kestävä noin 38 asteen lämpö tuskin on lapselle kovin vaarallista… miten mun mielen käykään sitten, kun M on oikeesti kipee. Samalla iski tauteja mullekin, ensin mahatauti ja sitten flunssa, mutta ei se mitään. Vaikka vietin yhden yön vessan lattialla keventyen pari kiloo ja sen jälkeen on nenä valunut solkenaan, särkenyt päätä ja kurkkua, silti kurjinta päivissä on ollut nuutunut M. Sitä tuntemaansa hellyyden määrää, kun lapsi nojaa syliin silmät puoliummessa, voivoivoi.
Onneks kovin vakavasta taudista ei ollut hälläkään kyse. On ne, jotka ensimmäisen aivastuksen jälkeen hakee saavillisen teetä, kääriytyy vilttiin ja makaa nenäliinapinon kanssa sohvalla. Tätä kestää muutama päivä ja ”muutama terve päivä”. Sitten on ne, jotka lähtee mummille kylään jotta virkistyy. Ja on seuraavana päivänä kunnossa. Me kuulutaan jompaankumpaan.