Miksi rahan puute nolottaa? Nolostuin, hermostuin ja hölmöilin.

Kävin ystäväni kanssa hesessä syömässä. Tilasin ruuat kupongilla ja loppusummaksi muodostui 6,20€. Olin maksamassa kortilla, kun myyjä ilmoitti korttini olleen hylätty. Menin paniikkiin. Huomasikohan kukaan? Voi hele, toi jono mun takana vaan kasvaa…

Tajusin, että mulla ei ollut tilillä rahaa. Olin edellisenä päivänä ostanut kaikki joululahjat, enkä ollut muistanut siirtää säästötililtä lisää rahaa käyttötilille. Paniikissa esitin kaverilleni, että olin unohtanut pankkikortin pin-koodin ja hän lopulta päätyi maksamaan ruokani. Huokaisin hiljaa helpotuksesta. Jes. Se ei huomannut.

Päästyäni pöytään istumaan siirsin äkkiä säästötililtä rahaa, jotta pystyin maksamaan kaverilleni Mobilepaylla saman tien takaisin. Ikään kuin osoittaakseni itselleni ja kaverille (joka luuli että mulla on rahaa) että mulla TODELLAKIN on rahaa.

Helpotuksen laannuttua tuntui hassulta. Miksi se oikeastaan on noloa, että rahat on opiskelijalla (ja muillakin) välillä loppu? Olisiko lopputulos ollut eri, jos olisin vain sanonut että en ole siirtänyt käyttötilille rahaa? Tuskin. Ilman turhaa säätöä olisin vaan voinut rehellisesti sanoa, että hei mulla on nyt rahat loppu. Mutta ei.

Me ihmiset verrataan koko ajan itseämme toisiin. Ja varsinkin raha-asioissa. Jos jollain on itseä enemmän rahaa, alkaa se oma numero pankkitilillä tuntua mitättömältä. Jos toisella on kalliit merkkilenkkarit ja itsellä ale-laarista poimitut ja silti kivan näköiset, alkaa omien tossujen arvo nopeasti kutistua toisen kalliiden rinnalla. Mikä on tietysti ihan hölmöä.

Voiko vertailusta opetella pois? Mä ainakin itse aion tästä lähin yrittää. Ja päätin, että välillä pieni summa tilillä on oikeesti no big deal.