Mies joutu äkillisesti lähtemään pois kaupungista viikonlopuksi. Oon niin vihanen että en jaksa ees surra.

Itkin aamulla kun lähtö tuli, en tiedä itkinkö sitä että suhde menee vituilleen vai sitä että otollinen hetki meni ohi, kerrankin kun ovis osui viikonlopulle niin tapahtuu näin.

Mietin välillä kuinka sitoutunut se on tähän projektiin, aion kyllä puhua asiasta kun sopiva hetki tulee.

Eilen kp 15 tehty ovistesti ei ollut ihan plussa ja tänään en ole edes testannut. Saatan testata huomenna. Onhan meillä mahollisuus ehkä huomenna tai ma, minä en itse usko että se enää tärppää vaikka sänkyhommiin päästäisiin. Oon kuitenkin iloinen että ovistesti oli suhteellisen tumma vaikka se negaksi vielä lasketaan, ainakin ovuloin kun olen sitäkin joskus epäillyt.

Tuli mieleen tänään että olen kerran kokenut ns. aikaisen keskenmenon.

Olin tavannut syksyllä miehen joka oli omien sanojensa mukaan eroamassa ja nainen muuttamassa heidän kodistaan pois. Hän asui vähän kauempana, näimme viikonloppuisin. Eräänä joulukuisena iltana jotenkin vaan tuli aavistus raskaudesta. En ollut vielä silloin ollenkaan tietoinen kierrostani, ovilaatiosta tai edes koskaan elämässäni pidellyt kädessäni raskaustestiä.

Tein testin, se oli haalea mutta näkyvä viiva. En kuitenkaan uskonut että olisin raskaana. Meni pari viikkoa ja soitin neuvolaan. Sain ajan rv 8, joka oli joskus tammikuussa.  Jatkoin elämääni normaalisti, paha olo tuli kuvoihin ja muistan kuinka sinä jouluna oli joulupöydässä oksennuksessa pidättelemistä. Joskus viikko joulun jälkeen tuli vuoto. Tein uuden testin joka oli negatiivinen. Sitten kaivoin testin uudelleen ja ihmettelin että onko tosiaan raskaus ohi vai olenko edes ollut raskaana. Päätin soittaa terveyskeskukseen ja pääsinkin samana päivänä pissatestiin. 

Tulos soitettiin takaisin ja se oli negatiivinen.

Nyt papereissa lukee että olen kokenut yhden keskenmenon vaikka todellisuudessa en tiedä mitä edes ajatella asiasta.