Ristiriitaset fiilikset

Olen käyttänyt koko illan erilaisten raskausblogien lukemiseen. Osa niistä on huokunut onnea, osa surua. Onko tämä kenties syy että pelästyin. Raskaus ei ole koskaan helppo, se on suuri fyysinen mullistus kropalle ja mielelle. Ja sitä en kauheasti kaipaa, vaikeaa raskautta mitä edellinen oli.

 

Pelkään myös, että mitäs jos raskaus ajaakin meidät erilleen? En pärjäisi kahden pienen kanssa yksin. Ja en haluaisikaan enää. Olen yhden raskauden ja synnytyksen läpikäynyt yksin. Ja vieläkään en ole toipunut kunnolla. Olen aika ajoin miettinyt taakse päin sitä aikaa.. se kasvatti ja musersi minut. Koin olevani maailman yksinäisin. Nyt kuitenkin asiat on toisin. Rakastan miestäni ja hänkin minua. Mutta tulevaisuutta kun ei voi ennustaa. 

 

Olemme kuitenkin tässä yhdessä ja toivon että kaikki menee hyvin.

Olo on flunssainen. Palelen kamalasti, lämpöäkin taitaa olla. Ajoittain paha olo ja yskittääkin.

En kuitenkaan usko, että vielä voisin raskautta mitenkään päätellä ja juuri nyt on vahva fiilis että en ole raskaana. Ajatteleminen ensi viikolla alkavista kuukautisista saa mielen matalaksi. 

Olemmeko todella tehneet tässä kierrossa kaiken minkä voimme? Mielestäni olemme niillä rahkeilla mitä meillä oli. Talletuksia tehtiin niin paljon kuin mahollista niillä aikatauluilla. Ei se voiksen tikuttaminen olisi mitään muuttanut koska se oli ainoa päivä sen neljän päivän aikana mitä edes pystyttiin sänkyhommia tekemään..

 

Silti on epätoivoinen olo, että emme tietenkään saa positiivista kun yritys oli niin huono.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *