Mihin me se lapsi laitetaan?

Koska oon kuumeillut lapsista aika pitkään, oon ehtiny miettiä vähän pöljiäkin juttuja. Esimerkiksi sitä, minne se vauva tässä asunnossa mahtuisi. Pöljää se on siksi, että emme aio asua täällä enää lapsellisina. Liian vähän tilaa ja liikaa meluhaittoja – jos mäkin herään säännöllisesti ympäristön ääniin, miten mahtaisi olla pienen lapsen kanssa? (Lisäksi vihaan lika-ei-näy-kuvioitua muovimattoa ja ihan liian pientä keittiötä.)

No kuitenkin. Oon mitannut makuuhuoneen nurkkaa: kyllä siihen yksi pinnasänky mahtuisi. Oon järjestellyt kalustusta mielessäni uudelleen ja löytänyt täydestä asunnostamme potentiaalisen tilan lapsen vaatevarastolle. Oon päättänyt, että hoitotaso mahtuisi sopivasti pyykkikoneen päälle ja viereiseen naulakkoon vois ripustaa tärkeimmät tarvikkeet roikkumaan. Oon pohtinut, missä imettäisin (nojatuolissa) ja missä ihmeessä köllöttelisin vauvan kanssa, kun missään ei oo lattiatilaa (no sängyllä kai sitten).

Ja oon tullut siihen tulokseen, että iloitsen tulevasta muutosta. Siitä, että joskus keväällä me etsitään asuntoa, jonne halutaan lapsen mahtuvan ihan kuin itsestään. Että me ei etsitäkään kotia kahdelle aikuiselle, vaan perheelle. Siinä kodissa on tilaa kaikkien tavaroille, köllöttelylle ja pienille jaloille.

En malttaisi odottaa.

Suhteet Sisustus Oma elämä

Vauvakuume, lapsikuume vai mikä?

Aina välillä on tullut seurattua väittelyä siitä, mitä vauvakuumeella itseasiassa tarkoitetaan. Totta kai aihetta on tullut pohdittua itsekin. Vauvan sijaan joillakin haaveena onkin se raskaus (?!?) tai lapsi ihan yleisesti.

No, mun tapauksessa kuume ei ainakaan oo sitä että haluaisin erityisesti raskaaksi (luulen, että tämä on  jo lapsia tehneiden kuume). Vauvojakin olen aina pitänyt noin suunnilleen maailman tylsimpinä otuksina. Eihän ne tee mitään! Joten mun tapauksessa kyse on ensisijaisesti siitä, että haluan lapsen. Taaperot ja leikki-ikäset on aina herättänyt mun vauvakuumeen tehokkaammin kuin vastasyntyneet. Olen saanut vauvakuumetta myös sulosista kouluikäsistä ja ihanasti käyttäytyvistä teineistä. Kerran seurasin Anttilan Top Tenissä kun herttanen 15-vuotias selitti ihan fiiliksissä kavereilleen lempileffastaan. Mun ensimmäinen ajatus oli että tollasen lapsen mä vielä haluan.

Täytyy kuitenkin tunnustaa että mitä ajankohtasemmaksi tää lapsiasia on käynyt, sitä enemmän katse kiinnittyy niihin kaikista pienimpiin. Luulen että siksi, kun pieninä ne lapset syntyy. Se on lähimpänä, ja sit kun on saanut sen vauvan niin ajan myötä saa myös ne vanhemmat lapset.

Oon myös sitä mieltä, että lapsikuume on paljon terveempi asia kun vauvakuume. Ne lapset ei oo vauvoja kun hetken, lapsia (vanhemman näkökulmasta) koko ikänsä.

Suhteet Ystävät ja perhe Syvällistä