PUOLIVÄLI

Tänään se on, kauan odotettu välietappi: raskauden puoliväli. (Tosin sitä ensi viikon rakenneultraa on kyllä odotettu vielä suuremmalla innolla.) Mutta tärkeä merkkipaalu on tämäkin. Meille on kovasti väitetty, että tästä raskauden loppupuolelle on vain yksi hujaus. Siltä se näyttääkin, kun tarkastelee kalenteria: ensi viikolla ultra, parin viikon päästä seuraava neuvola, sitten onkin jo huhtikuu, pääsiäinen ja oma syntymäpäivä, sitten ollaan viimeisellä kolmanneksella, koulut loppuu, kavereiden häitä kasapäin ja yhtäkkiä onkin meidän laskettu aika. Ihan käsittämättömän pian, ja silti tuntuu, etten millään malttaisi odottaa, että pääsen tapaamaan tämän pienen.

Varsinkin, jos tuota jäljellä olevaa aikaa vertaa siihen, mikä on jo takana, aika tuntuu kovin lyhyeltä: ensimmäiset kolme kuukautta tätä raskautta olivat nimittäin käsittämättömän pitkät, kun joka ainoa päivä pelkäsi kipua ja verta ja sitä, että tätäkään lasta me ei saada. Kun joka ainoa päivä tuntui suurelta voitolta eteenpäin. Mutta nyt, nyt päivät ja viikot kiitävät ohi.

Puolivälin kunniaksi leivon tänään muffinseja. Illalla voidaan istua alas ja hämmästellä sitä, että ensi vuonna tähän aikaan meitä on ollut jo yli puoli vuotta kolme. Pohtia ja miettiä, millainen tyyppi siellä mahassa kasvaa. Kuiskailla vauvalle, kuten joka päivä, että täällä me sua jo kovasti odotetaan ja rakastetaan.