Täällä taas!

Oon ollut hetken hiljaa. Lähinnä oon miettinyt tätä tunnetta – että miten sitä elättelee toiveita, vaikka tietää että uusi vuosi ja mökkeily on vähän sotkenut kuviot. Ja niiden toiveiden takia sitä sitten pettyy.

Hämmentävintä on että mä oon käynyt tän läpi vasta kaks kertaa. Kunnioitan ihan suunnattomasti niitä ihmisiä, jotka on yrittänyt ja yrittänyt ja silti jaksaa uskoa ja toivoa. Toivon kovasti että tämä nyt lähiaikoina onnistuisi meiltäkin. Tällä kertaa ei pitäisi olla mitään mökkeilyä tai muuta kuviota hankaloittamassa tilannetta.

Mua saattaa myös ihan vähän stressata se että vähän kuin päätettiin (hah, tai siis mä päätin) hääpäivänkin. Onhan siihen vielä aikaa, mutta senkin kannalta olis kiva saada lapsi mahdollisimman pian.

Nii ja sekin, että mä niiin haluan lapsen!