Ladataan...
VEKURI

Luin eilen Reijo Laatikaisen kirjan Pötyä pöydässä, jota suosittelen kaikille trendiruokavalioihin hurahtaneille. Innostuin ennen itsekin nopeasti uusista villityksistä, koska olisihan mahtavaa, jos kaikki vaivat voisi korjata pienellä muutoksella. Valitettavasti asiat ovat harvoin mustavalkoisia ja yksinkertaisia. Suurin osa suomalaisista ei esimerkiksi syö terveellisesti tai nuku ja liiku tarpeeksi. Silloin ei ruoansulatusjogurtti auta.

Minua on alkanut enenevissä määrin ärsyttää bloggaajat, jotka mainostavat lisäravinteita, puhdistuskuureja ja rautainfuusiota ilman mitään asiantuntijuutta. En ole itsekään ravitsemuksen tai lääketieteen asiantuntija ja siksi en pyydäkään lukijoita uskomaan minua, vaan lähteitäni. Kaikilla ei tietenkään ole pääsyä tieteellisiin julkaisuihin tai intoa lukea niitä. Silloin kannattaa selvittää, mitä alan asiantuntijat ovat mieltä. Tärkeää on ymmärtää, että yksittäinen tutkimus ei kumoa useiden vuosien aikana kertyneitä tuloksia. Tutkimustulokset voidaan myös asettaa tiettyyn hierarkiaan niiden luotettavuuden perusteella. Yksittäinen hiirillä tehty koe ei välttämättä kerro mitään ihmisistä. Lukuisten tutkimusten meta-analyysi taas on luotettavimmasta päästä.

Bloggaajien henkilökohtaiset kokemukset, youtube-videot ja terve.fi eivät ole tiedettä tai luotettavia lähteitä.

Rokotevastaisuuden suurin osa ihmisistä ymmärtää jo turhaksi. Rokotteita pelkäävät taas varmasti aidosti uskovat rokotteiden olevan haitaksi lapsilleen. Vasta tarina, joka näyttää, että tuhkarokkoon voi tosiaan sairastua ilman rokotetta saa rokottamattomat liikkeelle. Tästä osataan antaa kritiikkiä suorin sanoin ja ymmärtää tarinoiden ja tieteellisen konsensuksen ero. Ravitsemuksesta kuitenkin jaetaan neuvoja asiantuntijan äänellä ja kritiikin sattuessa kohdalle vedotaan siihen, että blogi on blogi eikä väitöskirja eikä oteta vastuuta omista postauksista. Gluteeniton tai pH-ruokavalio tuskin ovat vaarallisia mutta todella kalliiksi ne voivat tulla. Lisäksi ne antavat turhaa toivoa ihmeparantumisesta vailla mitään näyttöä (paitsi toki keliaakikoille). Lisäravinteita mainostavien bloggaajien kohdalla tarina on toinen. Vitamiinejakin voi saada liikaa eikä rautaa pidä syödä varmuuden vuoksi, koska elimistöllä ei ole keinoja poistaa sitä aktiivisesti. Vitamiinit muokkaavat solujen aineenvaihduntaa eikä niitä pitäisi napostella ilman syytä. Esimerkkejä on paljon. 

Medialukutaito on tärkeämpää kuin koskaan, sillä tietoa ja ”tietoa” on saatavilla niin helposti ja paljon.

Ladataan...

Ladataan...
VEKURI

Mitä jos parikymppinen luonnonystävä hakisi iloa pimeisiin kuukausiin luonnosta, kirjoista, koirapuistoista, saunomisesta, hiihtämisestä, rauhoittumisesta, joogasta, pidemmistä yöunista, kaverin kanssa tehdyistä kävelylenkeistä, musiikista, sesongissa olevista sitrushedelmistä, ihan mistä tahansa muusta kuin kahdesta parin kuukauden sisään tehdystä kaukomatkasta.

Olen matkustanut elämäni aikana paljon ja jo pienestä tytöstä asti. Ulkomaanmatkailuun liittyvä romantiikka koki kolauksen, kun aikoinaan luin Yuval Noah Hararin Sapiensin. Ulkomaanmatkoista haaveilussa ei ole mitään luonnollista tai itsestään selvää. Simpanssilauman alfauros ei ikinä lähtisi lomailemaan toisen reviirille eikä muinaisen Egyptin eliitti haaveillut hiihtolomista Foinikiassa. Usko romanttisen konsumerismin myytteihin on saanut meidät hassaamaan rahaa hullun lailla kaukomatkoihin. Ronja Salmikaan ei osta lentolippuja, vaan ajatuksen vapaudesta.

Ulkomaanmatkoilla olen saanut mielettömiä kokemuksia, mutta ihan yhtä mielettömiä olen saanut kotimaisissa luonnonpuistoissa, kirjaan uppoutuessa, sienimetsässä, konserteissa ja juoksulenkeillä. En suostu enää uskomaan Ronja Salmen tavoin Aurinkomatkoja. Ei ihminen ole automaattisesti onneton Suomessa marraskuussa. Surullista, että parikymppinen fiksu ihminen kuvittelee tarvitsevansa (lukuisia) vuosittaisia kaukomatkoja pysyäkseen järjissään. Juuri se ajatushan meille halutaan myydä. Ekosähkö, kasviruokailu ja pienesti asuminen eivät ole näpertelyä mutta todellisen luonnonystävän on aika alkaa rajoittaa myös lentämistä.

 

Ladataan...

Ladataan...
VEKURI

Eläimiä ei tarvitse pitää yhtä suuressa arvossa kuin ihmisiä, jotta näkee kasvisruokailuun siirtymisessä järkeä. Eläinten tunteille ja kokemuksille voi kuitenkin antaa arvoa sen verran kuin niitä on tutkittu. Perustunteiden eli pelon, aggression, leikkisyyden, mielihyvän tavoittelun, seksuaalinen halun, hoivatunteiden ja surun tiedetään kuuluvan kaikkien selkärankaisten elämään. Kipukäyttäytyminen ja kivun kokemiseen liittyvä hermosto ovat samantapaisia kaikilla selkärankaisilla, joten myös kivun tiedetään olevan niille aito kokemus.

Eläimiä tarvitsee arvostaa vain sen verran, että ymmärtää kasvisruokailun olevan pienempi paha kuin

  • lehmien kiinnittäminen päistään parteen syömään, synnyttämään ja elämään elämänsä lajityypillistä käyttäytymistä vastaan sotivaan riviin.
  • halvan korvikkeen juottaminen vasikalle, jotta vasikan ruoka eli maito saadaan lypsettyä ihmisille.
  • eroahdistus, jonka vasikka ja emo joutuvat kokemaan, kun vasikka vieroitetaan pian syntymän jälkeen. Jälkeläisten hoitaminen on yksi eläinten voimakkaimmista tarpeista.
  • lehmien kasvattaminen karsinoissa, jotka ovat niin pieniä, että vasikoiden sarvenalut tuhotaan turvallisuussyistä kolmannen asteen palovammoilla, usein ilman puudutusta.
  • karjusikojen kastraatio, joka tehdään viiltämällä kivespussit auki veitsellä ja vetämällä kivekset ulos, jotta lihaan ei tarttuisi pahaa hajua.
  • emakkojen pitäminen pienissä emakkohäkeissä, joissa ne eivät mahdu liikkumaan ja saavat kovasta makuualustasta lapapaiseita.
  • sikojen ruokkiminen pari kertaa päivässä, jolloin tarve tonkia, haistella, tutkia ja pureskella ei täyty ja siat alkavat purra toistensa häntiä verille.

  • untuvikkojen lajittelu suppiloiden läpi liukuhihnoille ja tukehduttaminen hiilidioksidilla.
  • kanojen tuotannon sivussa syntyvien miljoonien turhien kukonpoikien jauhaminen turkistarhoille rehuksi.
  • muovilevyn tai kynnysmaton palan nimittäminen kanan pehkuksi ja orren kutsuminen virikkeeksi.
  • kanojen liian pelkistetty kasvatusympäristö, jossa ne alkavat nokkia toisiltaan sulkia ja saavat toisensa verille.
  • uteliaiden, oppivien ja sosiaalisten kanojen kohtelu massana ja parvena, joille annetaan yksilöinä arvoa euron verran.
  • broilerien pitäminen jatkuvassa nälässä, mikä aiheuttaa linnuille turhautumista ja aggressiivisuutta. Vapaassa ruokailussa ne söisivät itsensä hengiltä.
  • broilerien äärimmäisen jalostuksen aiheuttamat kivuliaat murtumat ja sydänperäiset sairaudet.
  • lintujen poimiminen teurastukseen koneella, joka harjoillaan imaisee ne laatikoihin siipiä räpiköiväksi ja kolhivaksi lintumereksi.
  • lohien kasvattaminen ruuhkaisessa ympäristössä, jossa ne eivät voi toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan ja tainnuttaminen hiilidioksidilla, mikä aiheuttaa niille tukehtumisen tunteen.
  • kalan koko painon riippuminen terävästä koukusta, joka on lävistänyt sen herkimmän osan eli suun ja hidas kuolema hapenpuutteeseen

Suomessa teurastetaan vuosittain yli 200 000 nautaa,  2,3 miljoonaa sikaa, lähes 4 miljoonaa kanaa, lähes 4 miljoonaa juuri kuoriutunutta turhaa kukonpoikaa ja 55 miljoonaa broileria. Kaloja ei edes lasketa yksilöinä, vaan kiloina.

Lähteet

Lappalainen, Elina (2012). Syötäväksi kasvatetut. Jyväskylä: Atena.

Telkänranta, Helena (2015). Millaista on olla eläin? Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Ladataan...

Pages