Ex

Eilen sain kuulla, että minun entinen poikakaveri seurustelee. Vaikka minulla ei ole enää tunteita häntä kohtaan, niin silti tuntuu oudolta ajatella, että nyt hänellä on joku toinen. Pakostakin eilen illalla aloin muistelemaan suhdettamme; se oli yhtä vuoristorataa, mutta intohimoinen ja romanttinen. Hän sai minut tuntemaan itseni halutuksi ja kauniiksi. Hänen seurassaan oli turvallista. Paljon oli hyvää, mutta myös pahaa. Olimme oikeastaan todella erilaisia ihmisiä, halusimme eri asioita ja ajatusmaailmamme oli lähes toistensa vastakohdat. Hän kehui minua jatkuvasti ja olisi aina halunnut viettää romanttisia hetkiä kanssani. Kuulostaa varmaan ihanalta ja sitä se olikin -aluksi. Lopulta jatkuvat hellyyden osoitukset ja rakkauden tunnustukset menettivät merkityksensä ja ne muodostuivat arkipäivän asioiksi, niissä ei ollut enään tunnetta. Hän oli hirvittävän mustasukkainen ja halusi omistaa minut. Minulla ei ollut enään omaa yksityiselämääni. Kun minä halusin erota hänestä, hän ei millään tahtonut päästä irti. Minusta oli suorastaan muodostunut pakkomielle hänelle. Vihdoin ja viimein hän kertoi hyväksyvänsä, että meillä kahdella ei ole enään yhteistä tulevaisuutta. Mutta se ei ollut totta. Sain häneltä jatkuvasti puheluita ja viestejä, joissa hän kertoi rakastavansa minua enemmän kuin mitään muuta. Hermostuin hänelle, koska hän ei ymmärtänyt antaa minun olla rauhassa ja joskus saatoin sanoa hänelle melko ilkeästi. Hän suuttui ja ilmeisesti kostoksi kertoi yhteisille tutuillemme (mm. minun veljelleni) meidän henkilökohtaisista asioista, kuten seksielämästämme.  Erostamme on nyt lähes vuosi ja ajan mittaan soitot ja viestit vähenivät. Viimeisimmän viestin sain häneltä pari kuukautta sitten, jossa hän sanoi ajattelevansa minua koko ajan. Samoihin aikoihin ystäväni oli tavannut hänet baarissa ja hän oli sanonut ystävälleni minun olevan hänen elämänsä rakkaus. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut.

Oikeastaan en usko, että hän rakasti minua tai rakasti varmaan jossain vaiheessa, mutta ei ainakaan eromme jälkeen. Olin hänelle pakkomielle, en rakkaus. Toivon todella, että hän on viimeinen jatkanut elämäänsä ja rakastunut uuteen tyttöön. Ja toivon, että hän ei uudesta tyttöystävästään muodosta pakkomiellettä.

Huoh, miehet…

 

Kuva: www.it.ewrite.us