Uskovaiset sinkkumiehet, nuo nykypäivän yksisarviset

Viime viikolla lähdimme seurakunnasta yhtä matkaa tyttöin kanssa ja kappas kummaa, puhe ajautui miehiin. Avauduin hieman siitä, miten ärsyttävästi aina kun tapaan uskovan sinkkumiehen, joka on vielä söpökin, ajattelen heti naimisiin menoa ja avioliittoa ja millainen aviomes miehestä tulisi ja millainen vaimo minä olisin ja kaikkea mahdollista muuta aiheeseen liittyvää; menen valovuosia asioiden edelle ja kasaan kauheat paineet itselleni ja uhkaan pilata kaiken heti alkuunsa – tai vähintäänkin nolata itseni – kun on niin turkasen vaikeaa suhtautua toiseen ihan vain rennosti kaverimielessä, koska uskovat sinkkumiehet ovat niin harvassa!!!, ja samalla on vaikeaa olla oma itsensä kun koko ajan tarkkailen itseäni ja puheitani, että onko tämä nyt tulevalle vaimolle soveliasta käytöstä ja en kai nyt lipsauttanut kirosanaa suustani, huhhuh sentään. Juuh.

Tytöt kuuntelivat purkaustani mietteliäinä.  Nina* nyökytteli vieressäni ja ymmärsi tismalleen, miltä minusta tuntuu, oli kuulemma hyvin tuttua. Mutta sitten Ronja* kysyi kummastuneena, uteliaana  ja epäuskoisena kysymyksen, joka sai minut pyöräyttämään kaikki ajatukseni aiheesta täysin päälaelleen:

”Siis missä sä edes tapaat niitä uskovaisia sinkkumiehiä? Missä niitä on?”

…Että kaipa tässä pitäisi vain olla kiitollinen siitä, että ylipäätään tapaan näitä harvinaisia olentoja. Heh.

Biisi liittyy erittäin vahvasti:

*) Nimet muutettu.